Voittavan joukkueen rakentaminen – oppeja sotilasjohtamisesta tiimityöhön

1. Johdanto

”Get the shit done and have fun” oli brittiläisen sotilaan toteamus Heikki Mansikan Voittava joukkue -kirjan alkupuolella (Mansikka, 2025). Kuten toteamuksesta voi päätellä, kyse on periaatteesta, jossa asiat hoidetaan ensin kunnolla ja tavoitteet saavutetaan, minkä jälkeen voidaan keskittyä myös hauskanpitoon. Mielestäni tämä periaate toimii hyvin myös siviilipuolen tiimityöskentelyssä. Mansikka käsittelee kirjassaan sitä, millaisista tekijöistä muodostuu voittava joukkue ja miten joukkueen toimintaa voidaan kehittää. Tässä tekstissä nostan esille kirjasta nousseita ajatuksia ja reflektoin niitä omien tiiminjohtamiseen ja tiimityöskentelyyn liittyvien kokemusteni kautta.

2. Johtaminen, johtajuus ja yhteinen tavoite

Mansikan kirjassa keskeiseksi ajatukseksi nousee se, että voittavan joukkueen muodostuminen edellyttää useiden eri tekijöiden onnistumista. Johtaminen, johtajuus, joukkueen jäsenten keskinäinen tuki ja mukautuvuus muodostavat kokonaisuuden, jossa yksittäiset henkilöt pystyvät toimimaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Koen, että tässä on yksi tiimityöskentelyn tärkeimmistä periaatteista: vaikka joukkueessa olisi kuinka osaavia yksilöitä, heidän osaamisensa ei välttämättä muutu yhteiseksi menestykseksi ilman toimivaa yhteistyötä.

Sotilasorganisaatiossa yhteisen tavoitteen merkitys korostuu erityisesti tilanteissa, joissa jokaisen jäsenen toiminta vaikuttaa muiden onnistumiseen. Sama periaate pätee myös työelämässä. Esimerkiksi työprojektissa jokainen voi hoitaa oman osuutensa hyvin, mutta jos tehtävät eivät tue toisiaan tai kokonaisuudelta puuttuu selkeä suunta, lopputulos voi silti epäonnistua. Johtajan tehtävä ei ole ainoastaan jakaa tehtäviä, vaan myös varmistaa, että joukkueen jäsenet ymmärtävät, miksi asioita tehdään ja miten heidän oma panoksensa vaikuttaa yhteiseen lopputulokseen.

Roberts (2018) käsittelee artikkelissaan 12 Principles of Modern Military Leadership: Part 2 sotilasjohtamisen periaatteita. Sotilasjohtamisen näkökulma tarjoaa hyvän lähtökohdan myös siviilipuolen johtamisen tarkasteluun, sillä molemmissa tarvitaan vastuunkantoa, yhteistyötä ja kykyä toimia osana kollektiivia. Ajattelen myös, että hyvän johtajan onnistumista ei pitäisi arvioida pelkästään hänen omien suoritustensa perusteella, vaan myös sen mukaan, kuinka hyvin hänen johtamansa joukkue onnistuu. Johtajan tulisi pystyä luomaan olosuhteet, joissa muutkin voivat onnistua. Valmentavan johtajuuden näkökulmasta johtaja ei ainoastaan ohjaa toimintaa, vaan toimii myös valmentajana, joka auttaa joukkueen jäseniä kehittämään osaamistaan ja onnistumaan tehtävissään.

Voittavan joukkueen rakentamisessa on tärkeää huomioida myös se, että joukkue muodostetaan aina tiettyä tarkoitusta ja tavoitetta varten. Joukkueen kokoonpano, jäsenten osaaminen ja toimintatavat tulisi sovittaa siihen, mitä joukkueelta odotetaan. Esimerkiksi urheilussa menestyvä joukkue ei muodostu pelkästään yksittäisistä huippupelaajista, vaan siitä, miten heidän vahvuutensa täydentävät toisiaan ja palvelevat yhteistä päämäärää. Työelämässä yksilön henkilökohtainen osaaminen ei yksin takaa joukkueen onnistumista, vaan ratkaisevaa on kyky hyödyntää osaamista yhteistyössä muiden kanssa. Tämä korostaa johtajan vastuuta tuntea joukkueensa jäsenet, tunnistaa heidän vahvuutensa ja luoda edellytykset sille, että jokainen voi antaa oman panoksensa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

3. Vuorovaikutus ja yhteinen tilannekuva

Näen vuorovaikutuksen yhtenä tiimityöskentelyn tärkeimmistä osa-alueista. Joukkue voi koostua motivoituneista ja osaavista ihmisistä, mutta ilman avointa viestintää tieto ei välttämättä kulje, ja väärinkäsitykset voivat haitata tavoitteiden saavuttamista. Erityisesti sotilasorganisaatioissa selkeä viestintä voi olla ratkaisevan tärkeää, etenkin sotatoimialueella.

Mansikan kirjassa esiin noussut esimerkki ilmavoimien everstiluutnantin ja yliluutnantin välisestä dialogista kuvaa hierarkkisen organisaation viestintää humoristisella tavalla:

Everstiluutnantti: Yliluutnantti te, olette mandariinikiinan kääntäjä. Mikä olette?

Yliluutnantti: Mandariinikiinan kääntäjä, herra eversti.

Everstiluutnantti: Oikein, poistukaa!

(Mansikka, 2025)

Vaikka kyseessä on humoristinen esimerkki, se herättää pohtimaan viestinnän merkitystä ja sitä, miten organisaation toimintakulttuuri vaikuttaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Sotilasorganisaatiossa käskyjen ja vastuiden selkeys on tärkeää, mutta samalla olisi olennaista varmistaa, että viestinnän molemmat osapuolet ymmärtävät asian samalla tavalla.

Yhtenä hyvänä käytännön esimerkkinä voidaan pitää leikkaussalin toimintaa, jossa ennen toimenpidettä käydään läpi potilas, suoritettava toimenpide, henkilöstön vastuut ja eri työvaiheet (World Health Organization [WHO], 2009). Näin jokainen tietää oman tehtävänsä ja ymmärtää, mitä muut tekevät. Vastaavanlainen toimintatapa sopisi hyvin myös moniin työelämän tiimeihin. Ennen tärkeää projektia tai vaativaa työtehtävää lyhyt yhteinen läpikäynti voi auttaa ehkäisemään virheitä ja epäselvyyksiä. Tämä osoittaa, ettei tehokas viestintä tarkoita pelkästään tiedon jakamista, vaan myös yhteisen ymmärryksen varmistamista ja sen asettamista etusijalle.

Myös tapa, jolla suhtaudumme muiden ajatuksiin, vaikuttaa yhteistyöhön. Ilmaisut ”kyllä, mutta” ja ”kyllä, ja” havainnollistavat erilaisia suhtautumistapoja keskusteluun (Mansikka, 2025). ”Kyllä, mutta” voi joissakin tilanteissa tuntua siltä, että toisen ajatus torjutaan ennen kuin sitä on kunnolla käsitelty. ”Kyllä, ja” puolestaan pyrkii rakentamaan toisen ajatuksen päälle, vaikka keskustelijat olisivat eri mieltä. En kuitenkaan ajattele, että jälkimmäinen ilmaisu olisi aina oikea ratkaisu. Tiimissä täytyy voida myös kyseenalaistaa päätöksiä ja tuoda esiin riskejä. Olennaista on, että eriävät näkemykset käsitellään rakentavasti ja että keskustelussa pyritään löytämään paras mahdollinen ratkaisu yhteisen tavoitteen kannalta.

4. Tavoitteet, mittaaminen ja mukautuvuus

Hyvän joukkueen toiminta edellyttää yhteisen tavoitteen lisäksi sitä, että tavoitteeseen etenemistä voidaan arvioida. SMART-malli tarjoaa tähän yhden käytännöllisen lähestymistavan. Sen mukaan tavoitteiden tulisi olla täsmällisiä (Specific), mitattavia (Measurable), saavutettavissa olevia (Achievable), olennaisia (Relevant) ja aikaan sidottuja (Time-bound) (Mansikka, 2025). Mallin avulla tavoitteista voidaan tehdä konkreettisempia ja helpommin ymmärrettäviä kaikille joukkueen jäsenille.

Ilman selkeitä mittareita joukkueen onnistumista voi olla vaikea arvioida tasapuolisesti. Jos tavoitteena on esimerkiksi parantaa työryhmän tehokkuutta, pitäisi ensin määritellä, mitä tehokkuudella tarkoitetaan ja millä tavalla muutosta mitataan. Muuten vaarana on, että jokainen arvioi onnistumista omasta näkökulmastaan. Mittaaminen auttaa myös tunnistamaan tilanteet, joissa alkuperäistä toimintatapaa täytyy muuttaa.

Samalla on tärkeää ymmärtää, ettei kaikkea tiimityössä arvokasta voida mitata pelkillä numeroilla. Joukkueen ilmapiiri, keskinäinen luottamus ja halu auttaa muita vaikuttavat toimintaan, vaikka niitä olisi vaikeampi ilmaista yksiselitteisin mittarein. Mielestäni hyvä johtaja osaakin yhdistää konkreettisten tulosten seuraamisen ihmisten ja joukkueen toiminnan kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen.

Mukautuvuus liittyy tähän olennaisesti. Joukkueen alkuperäinen suunnitelma ei aina toteudu, vaan tilanteet, resurssit ja toimintaympäristö voivat muuttua. Tällöin menestyminen edellyttää kykyä arvioida tilannetta uudelleen ja muuttaa toimintaa tarpeen mukaan. Sotilasorganisaatio tarjoaa tästä kiinnostavan esimerkin, koska suunnitelmien toteuttamiseen voi liittyä epävarmuutta ja nopeasti muuttuvia tilanteita. Myös siviilityöelämässä on tärkeää, ettei joukkue takerru alkuperäiseen suunnitelmaan silloin, kun olosuhteet osoittavat sen toimimattomaksi. Tavoitteen tulisi ohjata toimintaa, mutta keinojen pitää voida muuttua.

5. Yhteenveto

Voittavan joukkueen rakentuminen edellyttää toimivaa johtamista, yhteistä tavoitetta, avointa vuorovaikutusta ja kykyä mukautua muuttuviin tilanteisiin. Mansikan Voittava joukkue -kirjan ja sotilasjohtamisen näkökulmien pohjalta olen pohtinut, kuinka tärkeää on, että yksilöiden osaaminen saadaan palvelemaan koko joukkueen onnistumista. Hyvä johtaja ei ainoastaan ohjaa toimintaa, vaan luo myös edellytykset sille, että jokainen joukkueen jäsen voi onnistua omassa tehtävässään.

Erityisesti vuorovaikutuksen ja yhteisen tilannekuvan merkitys korostuu. Selkeä viestintä, toisten kuunteleminen ja rakentava suhtautuminen erilaisiin näkemyksiin auttavat ehkäisemään väärinkäsityksiä ja vahvistavat yhteistyötä. Lisäksi selkeät ja mitattavat tavoitteet mahdollistavat toiminnan arvioinnin ja kehittämisen, kun taas mukautuvuus auttaa joukkuetta selviytymään muuttuvista tilanteista.

Keskeisin oivallus on, ettei voittava joukkue muodostu pelkästään hyvistä yksilöistä, vaan siitä, miten he toimivat yhdessä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Haluan hyödyntää tätä ymmärrystä omassa tiimijohtamisessani ja tiimityöskentelyssäni kiinnittämällä enemmän huomiota viestintään ja jokaisen jäsenen mahdollisuuksiin osallistua. Lopulta periaate ”Get the shit done and have fun” kiteyttää mielestäni hyvin onnistuneen tiimityön: tavoitteisiin pyritään määrätietoisesti, mutta samalla rakennetaan ilmapiiriä, jossa yhteistyö on mielekästä ja onnistumisista voidaan iloita yhdessä.