Reflektoivateksti nro 2

Missio / mielenrauha, missä raja kulkee? 

Missio / mielenrauha 

Mitä tarkoittaa missio ja mielenrauha. Missio on elämän tai tekemisen tarkoitus, suunta tai tavoite. Jokaisella ihmisellä voi olla erilainen missio se voi liittyä esimerkiksi töihin, menestykseen, henkilökohtaiseen kasvuun tai oikeastaan mihin vain minkä kyseinen henkilö kokee merkittäväksi ja tärkeäksi. Toisilla missio voi olla vahvana ja kirkkaana mielessä, jolloin se ajaa sinua vuodesta toiseen eteenpäin ja teet kaiken se mielessä, että se vie sinua kohti omaa missiotasi. Toisilla taas se voi näkyä enemmänkin kaukaisena tavoitteena, joka olisi joskus kiva tavoittaa, mutta sen eteen ei tehdä niin kovasti töitä. 

Mielenrauha puolestaan tarkoittaa sisäistä tasapainoa, levollisuutta ja tunnetta siitä, että kaikki on hyvin. On tärkeä kuitenkin huomioida, että mielenrauha ei tarkoita laiskuutta tai luovuttamista vaan, että osaa vetää rajat ja pysyä järjissään. Kaljaksi ja makkaraksi kirjoitettuna missio tarkoittaa tavoitteita ja mielenrauha jaksamista. 

Nämä kaksi ei ole vastakohtia, mutta niiden välille voi syntyä ristiriita. Molemmilla näillä on kääntöpuolensa ja ilman toista on vaikea voittaa. Liian kova missio ilman mielenrauhaa uuvuttaa ja puolestaan liiallinen mielenrauha ilman missiota passivoi. 

“En ole menestynyt kivusta huolimatta vaan sen vuoksi” kertoo Jare Tiihosen kirja Missio vai mielenrauha (2025, 17%, E-kirja, vaatii käyttöoikeuden). Tiihonen teki niin paljon töitä missionsa eteen, että mielenrauha kärsi. Uran jälkeen hän on paljon reflektoinut olisiko voinut tehdä jotain toisin ja olisiko lopputulos ollut sama. Tästä aasinsilta voimmeko me tiiminä löytää tasapainon vai ajaako meidän eri missiot meitä liian kovaa ja erisuuntiin? 

Tässä tekstissä pohdin henkilökohtaisesta ja tiimin näkökulmasta missä olemme tällä hetkellä ja onko meillä riski kaatua jompaankumpaan suuntaan vai löydämmekö tasapainon. 

Kumpaa jahtaan missiota vai mielenrauhaa 

Aloin pohtimaan lukiessani Jare Tiihosen kirjaa Missio vai mielenrauha, että voiko oma missioni olla mielenrauha. Olen kuitenkin aina ollut todella stressaantunut ja jopa neuroottinen, joissain asioissa. Tästä syystä kuoppasin tämän ajatuksen aika nopeasti, kuitenkin kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä tämä ajatus palasi pintaan. Haluaisin tavoittaa mielenrauhan ja löytää tasapainon elämääni, mutta enkö pidä sitä niin tärkeänä? Huomaan että viime vuosina olen panostanut enemmän mielenrauhaan kuin aikaisemmin, mutta en silti asettaisi sitä missioniksi. Se ei aja minua eteenpäin se on vain lähinnä ajatus päässäni, että sitten joskus, kun kaikki palaset loksahtavat niin mielenrauhanikin asettuu. Näinhän se ei kuitenkaan ole, elämä heittää jatkuvasti uusia esteitä tiellemme ja elämä ja ajatukset muuttuu. Palapeli ei koskaan tule täysin valmiiksi tai ainakaan pysy samanlaisena. 

Mikä sitten on missioni ja tavoittelenko sitä vai mielenrauhaa? Mietin pitkään mikä missioni voisi olla, mutta rehellisesti en osaa sanoa. On juttuja, jotka vetävät minua puoleensa, mutta en silti koe suurta paloa niihin, että jokainen askeleeni veisi minua niitä kohti. Haluan tehdä työtä mistä nautin, haluan rahallisen vapauden, ettei minun tarvitse huolehtia rahasta, haluan rakastavan lähipiirin ja haluan elää päivä kerrallaan ja nauttia hetkistä. Olen toki mennyt näitä kohti, olen haastanut itseäni uralla, kehittynyt, onnistunut ja mokannut. Löytänyt suunnan missä olen hyvä ja missä haluan kehittyä. Olen opetellut säästämään ja laskelmoimaan elämääni, jotta pääsisin tavoitteisiini. Olen “karsinut” lähipiiriäni niihin ihmisiin, jotka tiedän välittävän minusta aidosti, olen keskittynyt itseeni. Jostain syystä en silti osaa nimetä minulle selkeää missiota. 

Olen todella suorittaja persoona ja usein jaksamiseni on vaakalaudalla. Tälläkin hetkellä akatemia, työt, treenit, projektit, muutto ja kaikki muu tehtävä vie minulta kaiken ajan ja huomaan että jaksamiseni on todella lopussa. En silti osaa lopettaa. Tämä sama on käynyt useammankin kerran ja puristan loppuun asti, kunnes helpottuu. Tervettä? Ei. Tiedän kyllä, että se ei ole tervettä huomaan sen jokaisesta käytöksestäni en silti halua karsia mitään sillä joko ne on pakko hoitaa tai koen ne liian tärkeäksi. Toisin sanoen karsin mielenrauhastani. 

Eri missiot, Vahvuus vai haaste? 

Alusta asti tiimissäni on ollut havaittavissa erilaisia, mutta kovia missioita. Perustaessamme Draivia kuvailimme tavoitteitamme “Mielummin pää edelle seinään, kun ei yritä yhtään” tai “Koitetaan nyt saatana kerta täällä ollaan” Molemmat näistä kuvaavat sitä, että olemme alusta asti puhuneet siitä, että haluamme yrittää ihan täysillä vaikka se menisi mönkään. Nopeasti kuitenkin tiimissä rupesi kuulemaan keskusteluita, että suurella osalla on liikaa lautasella, on väsyneitä ja stressi tasot alkavat nousemaan. Sama ilmiö tapahtui keväällä, alku syksystä ja nyt talvea kohti taas uudestaan. Tiimissämme on upeita projekteja ja monet niistä ovat todella korkealle tähtääviä ja aikaa vaativia, kukaan ei ole valittanut niiden uuvuttavan sillä haluavat ajaa niitä eteenpäin ja niihin tuntee suurta intohimoa. Stressi syntyy, kun aikaa ei ole tarpeeksi ja lautaselle kerääntyy muita asioita, joita täytyy hoitaa. 

Tämä draivi mitä ajamme voi kääntyä haasteeksi, mutta tällä hetkellä koen sen meidän suurimmaksi vahvuudeksi. Saamme Draivia näkyväksi juuri näillä meidän isoilla intohimoilla ja koska intohimomme on niin suuri se luo ihan uudenlaista energiaa tiimiimme. Energia on läsnä meidän jokapäiväisessä arjessamme ja siihen on helppo tarttua. Lisäksi pajojemme aiheet pysähtyy usein juuri tuonne mielenrauhan puolelle ja pidämme huolen myös jaksamisesta. Autamme toinen toisiamme ja näin helpotamme yksilöiden kuormaa. Olemme myös painottaneet puhumisen tärkeyttä ja se onkin näkynyt lähiaikoina ihan uudella tavalla, jolloin pääsemme enemmän henkilökohtaisemmilla tasoille auttamaan toisiamme. Joten, vaikka aikaisemmassa kappaleessani kuvaillessani stressistä ja paineesta olemme sen huomanneet ja reagoineet jotta jokainen yksilö jaksaisi. 

Monissa artikkeleissa, blogeissa ja teksteissä kirjoitetaan ja varoitellaan, että liian suuret tavoitteet lannistaa, kuten Ylen kirjoittamassa tekstissä Liian suuri tavoite lannistaa! – Miten valitsen oikean kokoiset tavoitteet itsellesi? (2017)kuvataan tälläistä tilannetta näin “Ei mun edes kannata, kun en kuitenkaan onnistu!”  Yleensä kun on liian suuret saappaat eikä tukea saa ympäriltä voi tehtävä / asia tuntua mahdottomalta. Siksi on tärkeää valita sopivan kokoiset saappaat, jotka haastavat, mutta eivät tukehduta. Tähän asti matkamme on kuitenkin sujunut juuri oikean kokoisissa saappaissa hieman haastavissa mutta tavoitettavissa, jolloin emme lannistu. Kuhan pidämme yhdessä tiiminä kiinni tästä samasta draivista en näe muuta suuntaa kuin ylöspäin. 

Oivallukset 

Tätä tekstiä kirjoittaessani huomasin, että olen itse hieman hukassa oman missioni ja tavoitteideni kanssa. Olen kuitenkin sujut tai ainakin melkein sujut sen asian kanssa. Jatkan itseeni tutustumista ja uskon todella, että löydän suuntani, johon koen suurta paloa samalla tavalla kuin tiimissä se esiintyy. 

Tiimini on täynnä suuria missioita niin henkilökohtaisia kuin tiimi tasoisia ja ne ovat mielestäni upea asia. Saan itse niistä todella paljon energiaa ja uskon että moni muukin. Tähän asti olemme pystyneet tasapainoilemaan tiimin kanssa mission ja mielenrauhan välillä ja jos jatkossakin kiinnitämme huomiota myös jaksamiseen en näe tilannetta, jossa ajautuisimme huonoille teille.