Rahaa riskejä reflektointia 

Johdanto.  

Proakatemialla opiskelu on minulle yhtä aikaa viha rakkaus suhde, vaikka se kuulostaakin kliseiseltä. Muistan vielä ensimmäisenä vuotenani käymäni keskustelun valmentajan kanssa siitä, jatkaisinko opintoja vai vaihtaisinko kadettikouluun. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin sitoutua käymään koulun kunnialla loppuun ja tehdä sen niin hyvin kuin mahdollista. Nyt, noin vuotta myöhemmin, olen varmempi kuin koskaan siitä, että olen oikeassa paikassa. 

Tällä hetkellä aikani kuluu vahvasti osuuskuntamme projektijohtajana toimimiseen sekä Eldan kehittämiseen. Elda on sovellus, jonka tavoitteena on vähentää senioreiden yksinäisyyttä ja sitä kautta pienentää hyvinvointialueiden sote-kuluja. Elda on projekti, johon suhtaudun sekä tunteella että vastuulla siinä yhdistyy hyvinvointi, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja konkreettinen tekeminen. Osuuskunnan johtaminen ja Eldassa työskentely ovat kulkeneet käsi kädessä, ja toinen on tukenut ja vahvistanut toista. 

Johtoryhmässä toimiminen on ollut minulle antoisaa ja avartavaa. Olen nauttinut niistä haasteista, joita 22 ihmisen johtaminen tuo mukanaan, sekä siitä, kuinka se on laajentanut ajatteluani ja syventänyt käsitystäni johtajuudesta ja vastuunkannosta. 

Tämän tekstin tarkoituksena on reflektoida oppimistani viimeaikaisissa rooleissani ja pohtia kehittymistäni johtajana. Haluan erityisesti tarkastella omaa suhtautumistani rahaan, vastuuseen ja tiimijohtamiseen sekä sitä, miten nämä teemat ovat muuttuneet ja kehittyneet matkan varrella. 

Raha ja minä. 

Olen itse altistunut pienestä pojasta lähtien rahan ajatteluun. Koton puhuttiin ruokapöydässä useasti eri yrityskaupoista suomessa sekä uusia bisneksiä mitä talouselämä lehti eteen toi. Yksi ajatusmalli, josta olen erityisen kiitollinen oppimiseni myötä, on kyseenalaistaminen. Muistan, että aina kun näin jonkun omistavan jotakin kallista, ensimmäinen reaktioni oli pohtia: “Mitä hän tekee, että hänellä on varaa tuollaiseen?” Tämä uteliaisuus on ohjannut minua kohti syvempää ymmärrystä rahasta, sen tekemisestä ja käyttämisestä. Uskon, että juuri oma tiedonhaluni ja helposti saatavilla oleva materiaali ovat kehittäneet minua taloudellisesti tietoisemmaksi ja uteliaammaksi pohtimaan, miten rahaa voi käyttää fiksusti ja kasvattaa pitkäjänteisesti. 

Kun peilaan omaa kasvatustani Robert Kiyosakin (2017) teoksen Rich Dad Poor Dad kautta, voin sanoa kasvaneeni pitkälti niin sanotun “rich dad” -ajattelumallin mukaisesti. Kiyosakin (2017) mukaan taloudellinen vapaus saavutetaan ymmärtämällä, miten raha toimii, ja tekemällä päätöksiä, jotka synnyttävät tuloja – ei pelkästään tekemällä töitä rahan eteen. Tämä näkökulma on opettanut minulle, että taloudellinen ajattelu ei ole kiinni varallisuudesta, vaan tavasta hahmottaa mahdollisuuksia ja hyödyntää niitä. 

Vaikka perheeni ei ole koskaan ollut erityisen varakas, se ei sulje pois “rich dad” -ajattelun omaksumista. Kiyosakin ajattelussa rich ei tarkoita pelkästään rahallista rikkautta, vaan myös tiedon, kontaktien ja oppien runsautta. Ihminen, joka ansaitsee keskivertopalkkaa, voi silti ajatella ja toimia periaatteella, joka tukee pitkäjänteistä vaurastumista ja oppimista. Juuri tämä tekee ajatusmallista niin arvokkaan ja laajasti sovellettavan. 

Jos peilaan tätä ajattelua osuuskuntamme toimintaan, koen, ettemme ole vielä päässeet vaiheeseen, jossa “rich dad” -ajattelua olisi voitu hyödyntää täysipainoisesti. Tällä hetkellä olemme vasta suunnitelleet ja pohtineet erilaisia taloudellisia malleja ja strategioita, mutta emme ole vielä uskaltaneet viedä niitä rohkeasti käytäntöön. Uskon, että meille olisi erittäin hyödyllistä löytää mentori, joka voisi kokemuksensa kautta ohjata meitä kohti suurempia liiketoiminnallisia kokonaisuuksia ja ennen kaikkea kohti yrittäjyyttä, joka perustuu oppimiseen ja rohkeuteen ottaa vastuuta. 

Työskentelen tällä hetkellä pääasiassa Elda-projektin parissa, joka toimii haastavan asiakaskunnan parissa ja jonka ensisijainen tulonlähde on B2G-yhteistyö kuntien ja kaupunkien kanssa. Omassa roolissani vastaan pitkälti siitä, miten tiimimme ideat ja konseptit muunnetaan kannattavaksi, rahaa tuottavaksi liiketoiminnaksi. Tässä työssä olen päässyt jo sivuamaan “rich dad” -ajattelua: pyrin johtamaan Elda-projektia tavalla, joka ei vain seuraa olemassa olevia markkinoita, vaan luo uusia. Tavoitteenani on tehdä meistä edelläkävijöitä markkinoilla, joita ei vielä edes ole, ja tätä kautta soveltaa Kiyosakin oppeja käytännön tasolla. 

Ongelmista onnistumisiin. 

Ensimmäiseksi valmentajamme valitsemaksi kirjaksi osoittautui Hyvät naiset ja herrat, ja myönnän, että alkuperäinen reaktioni ei ollut kovin positiivinen. Lukiessani kirjaa tunsin jopa turhautumista. Se vaikutti kokoelmalta itsestäänselvyyksiä ja tuttuja ajatuksia. Nyt tätä tekstiä kirjoittaessani ymmärrän kuitenkin, että kirjavalinnassa oli selkeä tarkoitus. Hyvät naiset ja herrat käsittelee teemoja, jotka ovat yrittäjyyden ja johtamisen ytimessä: eettisyyttä, johtajuutta ja ihmisten kohtaamista. Nämä ovat erityisen keskeisiä myös osuuskuntamme toiminnassa, jossa päätöksenteko, vastuu ja vuorovaikutus korostuvat päivittäin. 

Kun minut valittiin projektijohtajan rooliin, ajattelin tehtävän tarjoavan mahdollisuuden hallita kokonaisuutta ja oppia johtamista käytännössä. Todellisuus osoittautui kuitenkin huomattavasti monisyisemmäksi. Johtaminen yli 20 hengen osuuskunnassa, jossa jokaisella on yhtäläinen äänioikeus, tekee päätöksenteosta paitsi hidasta myös haastavaa. Eri näkökulmia ja mielipiteitä on paljon, ja palautetta tulee monesta suunnasta. Tämä on opettanut minulle, että johtajuus ei ole pelkästään päätösten tekemistä, vaan ennen kaikkea kykyä kuunnella, sovittaa yhteen ja edetä ristiriitojenkin keskellä. 

Kirjan sanoma on avautunut minulle jälkikäteen erityisesti sen kautta, miten se korostaa ihmisten välistä kunnioitusta ja avoimuutta. Olen huomannut, että parhaat oivallukset syntyvät juuri niissä hetkissä, kun jokin ei mene suunnitelmien mukaan. Vaikka johtamisen haasteet ovat olleet merkittäviä ja toisinaan turhauttavia, olen alkanut nähdä ne tärkeimpänä oppimisen lähteenä. 

Nykyään ajattelen, että mitä enemmän vaikeuksia kohtaan, sitä enemmän opin. Tämä ajattelutapa on muuttanut suhtautumistani epäonnistumisiin: en enää näe niitä esteinä, vaan mahdollisuuksina kasvaa johtajana ja ihmisenä. Hyvät naiset ja herrat auttoi minua ymmärtämään, että eettinen ja ihmislähtöinen johtajuus ei ole pelkkää teoriaa, vaan se konkretisoituu juuri arjen vaikeissa hetkissä, niissä, joissa on pakko pysähtyä, kuunnella ja tehdä päätöksiä, jotka palvelevat yhteistä hyvää. 

Sormi vai koko käsi? 

Pidimme hiljattain pajan rahasta, ja se osoittautui yllättävän avartavaksi. Oli mielenkiintoista kuulla, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat rahaan ja sen merkitykseen omassa elämässään. Eräs kysymys herätti erityisen vilkkaan keskustelun: “Mitä tekisit rahan takia?” Vastaukset vaihtelivat suuresti – jotkut vitsailivat jopa siitä, että voisivat luopua ruumiinosastaan tiettyä rahasummaa vastaan. Vaikka ajatus kuulostaa absurdiilta, se sai minut pohtimaan syvällisemmin ahneuden ja arvovalintojen rajoja. Olemmeko me ihmiset lopulta kaikki jollain tavalla ostettavissa? Kuinka pitkälle olemme valmiita menemään saadaksemme taloudellista hyötyä, ja mitä olemme valmiita uhraamaan sen eteen? 

Omalla kohdallani tämä kysymys on ristiriitainen. Myönnän, että minussa on tiettyä rahanahneutta. Haluan tehdä töitä, menestyä ja kasvattaa omaa taloudellista turvaani. Olen usein valmis tinkimään esimerkiksi unesta tai vapaa-ajasta voidakseni tehdä enemmän töitä ja saavuttaakseni tavoitteeni nopeammin. Samalla joudun kuitenkin kysymään itseltäni: missä kulkee raja? Milloin työstä ja rahasta tulee itseisarvo, joka alkaa syödä elämän laatua ja hyvinvointia? 

Kuten Tomi Kaukinen totesi podcast-jaksossa #nollatyöuupumusta: “Rahan hinta on se elämä, mitä vaihdat rahaa vastaan” (Kaukinen, 2023).” Tämä kiteyttää hienosti sen, mitä rahan arvo todellisuudessa tarkoittaa. Raha ei ole arvokasta vain sen vuoksi, mitä sillä voi ostaa, vaan siksi, mitä vapauksia se mahdollistaa. Samalla se pakottaa pohtimaan hintaa, jonka joudumme maksamaan sen hankkimisesta. Jos rahan saaminen vie meiltä ajan, jota emme koskaan ehdi käyttää, onko sillä lopulta todellista arvoa?  

Tämä pohdinta on saanut minut ymmärtämään, että todellinen taloudellinen viisaus ei ehkä olekaan jatkuvassa tavoittelussa, vaan tasapainon löytämisessä – siinä, että osaa arvottaa myös aikaa, hyvinvointia ja merkityksellisyyttä yhtä paljon kuin rahaa. 

Riskittömin aika ottaa riskejä. 

Tulevaisuudessa haluan tarkastella entistä syvällisemmin rahan merkitystä ja sitä, mitä olen valmis tekemään sen eteen. Samalla haluan pitää kiinni yhdestä tärkeimmistä oppimistani taidoista – kyseenalaistamisesta. On helppo innostua mahdollisuuksista, mutta yhtä tärkeää on osata pysähtyä ja kysyä, miksi ja millä ehdoin jotakin kannattaa tehdä. 

Elda-projektissa ajankohtaisena tavoitteena on parhaillaan ensimmäisen merkittävän rahoituskierroksen toteuttaminen. Todennäköisimpinä vaihtoehtoina pidämme säätiöiden rahoitusohjelmia sekä erityisesti enkelisijoittajia. Tiedostamme kuitenkin, että rahan vastaanottaminen ei saa olla hätiköityä tai harkitsematonta. En halua, että etenemme “laput silmillä kuin ravihevonen” ensimmäiseen paikkaan, josta rahaa on saatavilla. Jokainen päätös rahoituksesta on tehtävä huolellisesti ja pitkäjänteisesti, sillä väärät valinnat voivat vaikuttaa koko yrityksen tulevaisuuteen. 

Erityisen tärkeää on ymmärtää sijoitussopimusten pitkäaikaiset vaikutukset. Jos annamme liian suuren osuuden sijoittajalle, jatkorahoituksen saaminen voi vaikeutua ja oma omistusosuutemme pienentyä liikaa. Suuren luokan rahoitusohjelmat asettavat myös tiukkoja vaatimuksia: niissä ei ole varaa antaa lupauksia, joita emme pysty lunastamaan. Siksi terve skeptisyys on säilytettävä osana kaikkea päätöksentekoa. 

Kun peilaan tätä ajattelua osuuskuntamme toimintaan, todellisuus näyttäytyy hieman erilaisena. Osuuskunnassa menestyksen mittarina toimii usein raha, ja ilman sitä toimintaa ei voida ylläpitää. Tämä johtaa siihen, että joudumme toisinaan tekemään niin sanottuja “lypsyprojekteja” – hankkeita, joiden ensisijainen tarkoitus on taloudellisen pohjan varmistaminen, ei välttämättä oppiminen tai intohimo. 

Silti olen vahvasti sitä mieltä, että meidän täytyy olla valmiita ottamaan riskejä. Se on yksi keskeisimmistä yrittäjän taidoista. Vaikka riskinotto voi tuntua pelottavalta ja kuormittavalta, se on samalla suurin kasvun lähde. Täytyy myös muistaa, että juuri nyt, opiskelijayrittäjänä, olemme todennäköisesti elämämme riskittömimmässä vaiheessa. Tämä on aika, jolloin voimme kokeilla, epäonnistua ja oppia – ilman, että kaikki on vielä pelissä. Eli nyt on riskittömin aika ottaa riskejä.