Olennaiseen keskittyminen

Kysyessä ihmisiltä: miksi haluat olla yrittäjä? Yleinen vastaus on jotain tämän suuntaista: ”Haluan tehdä töitä itselleni ja olla oma pomoni. Haluan päättää itse missä, milloin ja kenen kanssa teen töitä.” Noin olen itskein jossain kohtaa vastannut ja onhan tuo totta, mutta hieman naiivia.

Totta on se, että yrittäjyyteen kuuluu vapaus päättää itse mihin, milloin ja miten käyttää aikansa. Tuollaisenaan ajatus on kuitenkin vain kolikon toinen puoli. Etenkin aloittelevana yrittäjänä on vastuussa lopulta aivan kaikesta, jolloin käy helposti niin, että kaikki asiat tuntuvat olennaisilta ja tärkeiltä. Untuvikkoyrittäjänä Zenniuksessa mun ajattelu näytti kutakuinkin tältä: ”Ennenkaikkea on olennaista että tehdään a) strategia ekalle vuodelle, b) ilman brandbookkia ei voida alkaa rakentaa brändimielikuvaa, d) tietenkin tarvitaan laadukkaat verkkosivut, että asiakkaat löytää meidät ja näytetään ammattimaiselta, sekä e) ensimmäinen asiakas on saatava nopeasti.” Listaa ”olennaisista” asioista voisi jatkaa A:sta Ö:hön.

Tossa kohtaa vapaus päättää itse mitä tekee ja milloin on aika kaukana. Tuntuu siltä, että kaikki on pakko tehdä, eikä aika riitä edes niihin olennaisiin. Kuvio 1 havainnollistaa tilanteen.

Kuvio 1 havainnollistaa, että silloin kun kaikki on olennaista, mitään ei tapahdu. Olennaisen tunnistaminen ja epäolennaisten sivuuttaminen on edellytys edistykselle.

Teema ”olennaisten” asioiden paljous ja priorisoinnin vaikeus on näkynyt pitkälti kaikissa jutuissa, missä olen ollut mukana Proakatemian aikana. Kyse on jatkuvasta päätöksenteosta ja vision kirkastamisesta, jotta resurssit suunnataan siihen, mikä on juuri nyt olennaista.

Olennaiseen keskittyminen ja hyvien asioiden hylkääminen ei ole minulle helppoa. Se on kuitenkin aika yksinkertaista. Kokemukseni mukaan se vaatii onnistuakseen vision ja itsekuria. Tämä teksti käsittelee tästä eteenpäin näitä edellytyksiä.

Isossa kuvassa olennaista

Priorisointia tehdään aina suhteessa johonkin. Kannattaako 10 tuntia energiaa investoida kylmäpuheluihin vai markkinointiin? Kumpi on suhteessa toiseen olennaisempaa?

Päätöksenteko olennaisen priorisoimisesta on jatkuvaa, jonka takia on oltava visio. Arvioimalla käsillä olevaa asiaa suhteessa visioon, eli kysymällä, jos käytän X määrän resursseja uuteen ideaan Y, niin miten se palvelee visiota. Arvioinnin pohjalta on erottaa olennainen epäolennaisesta, vaikka epäolennainen usein näyttää ensisilmäyksellä hyvältä asialta.

Havainnollistava esimerkki aiheesta. Clarkin ja Buffettin (2009, viitattu teoksessa McKeown, 2014, s. 44) mukaan Warren Buffett ymmärsi jo aikaisin urallaan, että hänen on mahdotonta tehdä satoja onnistuneita sijoituspäätöksiä, joten hän päätti sijoittaa vain ja ainoastaan yrityksiin, joista hän oli absoluuttisen varma. Näihin yrityksiin hän sitten sijoitti isosti. Hänen varallisuudestaan 90 % koostuu vain 10 sijoituksesta. Joskus se, mitä et tee, on yhtä aivan yhtä tärkeää, kuin se, mitä teet. Tuo kuvaus pistää ajattelemaan. Voi vain kuvitella, miten paljon Warren Buffetin kaltaisella ihmisellä on mahdollisuuksia sijoittaa aidosti hyviin yrityksiin, mutta silti hän päättää sivuuttaa nämä hyvät mahdollisuudet ja sen sijaan keskittyä hänen kannaltansa olennaiseen.

Visio antaa siis kohteen, johon suhteessa arvioida asioiden oleellisuutta ja tehdä päätöksiä. Tarvitaan myös itsekuria, jottei arviointi vääristy.

Itsekuri pitää kuvan kirkkaana

Olennaisen tunnistamisen suhteen pelkkä visio ei riitä. Lopulta kyse on itsekurista. Itsekuri on edellytys sille, ettei kuva vääristy.

Holidayn (2022, s. 118) mukaan on mahdotonta olla sitoutunut mihinkään ammatillisesti tai henkilökohtaisessa elämässä ilman itsekuria sanoa ei kaikelle epäolennaiselle. Itsekuria voi koetella pyyntö illalliselle, mahdollisuus esiintyä mediassa, hulppeat eksklusiiviset juhlat, eksoottinen matka, innostava mahdollisuus tienata sivussa, innostava uusi trendi. Kukaan ei sano, että nämä asiat eivät voisi olla hyviä. Yksinkertaisuudessaan kuitenkin ne kantavat mukanaan kustannuksen. Ne vaativat resursseja ja energiaa, jota ihmisellä on vain rajallinen määrä.

Mun yrittäjäretkillä itsekuri on välillä kadonnut esimerkiksi Zenniuksen kohdalla tämä puuttui osittain, joka lopulta johti osaltaan siihen, että lopetin yrityksessä.

Toimiessani Zenniuksen veturina minun vastuullani oli lopulta päättää, mihin suuntaamme tiimin resurssit. Meillä oli alusta lähtien yhteinen ymmärrys siitä, että tärkeintä on saada ensimmäinen maksava asiakas. Silti päädyimme tekemään lähes kaikkea muuta paitsi myyntiä. Teimme strategiaa, verkkosivuja, brändiä, markkinointia, sisäisiä prosesseja, opiskelimme tuotetta, verkostoiduimme jne., jotka ovat sinänsä tärkeitä asioita. Pidimme itsemme kiireisinä, jolloin tärkeimpään asiaan eli myyntiin jäi liian vähän resursseja.

Itsekurin ja oleellisen tunnastamisen välinen yhteys näkyy mielestäni kyvyssä tehdä rationaalisia trade-offeja. Kokemukseni mukaan trade-offissa on kyse siitä, että esimerkiksi jos minulla on kahden tehokkaan työtunnin verran energiaa, niin minun on päätettävä, käytänkö sen brändin viilaamiseen vai kylmäpuheluiden ottamiseen. Tuossa tilanteessa, jos minulla ei ole itsekuria valitsen brändin viilaamisen ja jos itsekuria on, niin ymmärrän, että kylmäpuhelut ovat se tärkein asia nyt ja päätän investoida energiani siihen. En voi valita molempia, eli valitsemalla toisen teen trade-offin toisen suhteen.

Holidayn (2022, s. 118) mukaan asian väistämätön logiikka on se, että jokainen asia, johon sanomme kyllä, tarkoittaa ei jonkin toisen asian suhteen. Kukaan ei voi olla samaan aikaan kahdessa paikassa. Kukaan ei voi aidosti keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan. Logiikka on käännettävissä kuitenkin hyödyksi. Jokainen kyllä voi olla kyllä asian suhteen, jolla todella on merkitystä. Yhden mahdollisuuden torjuminen antaa mahdollisuuden vaalia toista.

Itsekurin ja stressin hallinta

Itsekurin ylläpito ja vahvistaminen on ainakin minun kohdallani melko yksinkertaista. Ei helppoa, mutta yksinkertaista.

Pohja rakentuu perustarpeista, eli kun nukun säännöllisesti, syön pääsääntöisesti terveellisesti, urheilen säännöllisesti ja teen mieluisia asioita läheisten kanssa, niin on jo erittäin hyvät lähtökohdat tehdä hyviä päätöksiä.

Perustarpeiden jälkeen itsekurin kannalta tärkein asia on mielestäni stressinhallinta, joka on sekin melko yksinkertaista. Huolehdin, että kalenterissani on tarpeeksi tilaa. Silloin kun kalenterissa on tarpeeksi tilaa, kykenen ajattelemaan, valmistautumaan asioihin tarvittavalla tasolla ja työskentelemään häiriöttä niin, että asiat tulevat valmiiksi.

Samaan aikaan tässä on kyse noidankehästä. Vaatii itsekuria mennä ajoissa nukkumaan ja sanoa ei epäolennaisille asioille pitääkseni kalenterin hallinnassa.

Siinä kohtaa, kun pystyn huolehtimaan perustarpeiden täyttymisestä ja hallitsemaan stressiä, niin itsekuri ilmaantuu paikalle.

Uskon, että tiedostamalla tämän tekstin asian on mahdollista rakentaa jotain kestävää pitkällä aikavälillä ja elää merkityksellistä elämää.