Ammatillinen oppimissopimus

Ammatillinen oppimissopimus

Aloitin Proakatemialla vuosi sitten, eli olen nyt toisen vuoden tiimiyrittäjä. Ensimmäiseen vuoteen mahtui monenlaisia projekteja, joista osa onnistui paremmin ja osa vähemmän hyvin. Jokaisesta projektista ja sprintistä opin kuitenkin valtavasti. Vuosi käynnistyi Student Power tapahtumalla, joka oli uusi konsepti opiskelijoille. Koska opiskelijatapahtumat pyörivät usein alkoholin ympärillä, halusimme tarjota vaihtoehdon. Saimme järjestettyä tapahtuman PTV Gymillä ja se myytiin nopeasti loppuun. Tapahtuma oli menestys ja onkin järjestymässä uudelleen. 

Opin paljon tapahtumien järjestämisestä esimerkiksi, kuinka paljon ne vaativat aikaa, rahaa ja suunnittelua. Ymmärsin, että suuren ihmisjoukon aikatauluttaminen on haastavaa ja tapahtuman aikana on oltava valmis muutoksiin ja osattava elää hetkessä. 

Toisessa sprintissä tiimimme toteutti kolme eri projektia: joulutorttujen myyntiä, puhujatapahtuman ja jatkot Ruma baarissa. Itse olin mukana joulutorttuprojektissa, jossa myimme torttuja yrityksille. Hoidimme koko ketjun itse myynnin, leipomisen ja kuljetuksen.  

Tämä sprintti oli kaikkein opettavaisin. Toteutimme sen yhdessä Entre-puolen kanssa ja opin paljon eri kulttuureista ja toimintatavoista. Opin joustamaan omista tavoistani ja kuuntelemaan ihan toisella tasolla. Englannin käyttö vahvistui, vaikka se ei ole vahvuuteni. Opin myös, kuinka tärkeää on miettiä projektin perustelut, miksi yritykset ostaisivat meiltä torttuja sen sijaan, että leipoisivat itse tai ostaisivat kaupasta ja miten tämä arvo saadaan näkyväksi. 

Kolmannessa sprintissä opiskelimme ruotsia. Sprinttiin mahtui monia kömmähdyksiä, muun muassa rahan ja reissun suhteen. Opin sietämään epätietoisuutta ja kääntämään pettymykset uusiksi ideoiksi. Vaikka emme päässeetkään Ruotsiin, ”ruotsin viikko” oli täynnä hauskoja aktiviteetteja ja sprintin kruunasi ruotsin kurssin läpäisy. 

Neljännessä ja viimeisessä sprintissä käynnistimme osuuskuntamme ja itse pääsin mukaan Draivin toimintaan. Kevät oli täynnä ohjelmaa, iloa, turhautumista ja oppia. Työskentelimme ensimmäistä kertaa 23 hengen ryhmässä, josta piti rakentaa yhtenäinen tiimi. Ennen kesää pidimme mökkipajan, jossa pureuduimme jokaisen historiaan syvemmin. Kokemus tiivisti meitä valtavasti ja auttoi ymmärtämään toisiamme paremmin. 

Toisen vuoden alkaessa pääni on hieman pyörällä. Arki ei ole vielä kunnolla käynnistynyt ja kaikki tuntuu hetkittäin raskaalta ja vaikealta. Olen silti innoissani tulevasta syksystä erityisesti, koska palasimme juuri opintomatkalta Barcelonasta. Reissu lähensi meitä paljon, vaikka emme sitä väkisin yrittäneet. Ehkä juuri siinä piilee salaisuus: matka oli rento ja pääsimme lähestymään toisiamme aitoina itsenämme. 

Tällä hetkellä minulla ei ole aktiivista projektia, mutta meillä on projektiryhmä, jossa pyrimme yhdessä luomaan jotain uutta ja pysyvää. Toivon, että toinen vuosi olisi täynnä projekteja ja että edes yksi idea lähtisi lentoon ja kantaisi pitkälle tulevaisuuteen. 

Tämä kysymys on aina ollut minulle vaikea. En näe tulevaisuutta selkeästi ja siihen tarttuminen tuntuu haastavalta. 

Sen kuitenkin tiedän, että haluan tehdä työtä, johon tunnen intohimoa, joka haastaa mutta myös palkitsee. En vielä tiedä, mitä tuo työ on. Haluan avata monia ovia, joissa on erilaisia mahdollisuuksia ja polkuja kuljettavaksi. Haluaisin löytää edes jonkin suunnan. On vaikea edetä, kun vain lipuu elämän mukana. Toki joskus on hyvä antaa elämän viedä, mutta koen vaikeaksi kehittyä, jos en tiedä mihin suuntaan haluaisin edetä. 

Haluan myös kasvaa ihmisenä ja kehittää omia vahvuuksiani ja haasteitani. Haluan oppia ilmaisemaan itseäni selkeämmin ja avoimemmin. Haluan oppia päästämään irti stressistä ja ahdistuksesta, sietämään epävarmuutta ja laittamaan itseni likoon. Haluaisin olla avoimempi. 

Päivä kerrallaan. Askel kerrallaan. Uskon, että löydän oman intohimoni ja kasvuni, kunhan olen avoin oppimaan jokaisesta tekemästäni asiasta ja jokaiselta kohtaamaltani ihmiseltä. Lisäksi haluan olla itselleni rehellinen ja lempeä. En voi tietää tai osata kaikkea juuri nyt, eikä itselleni vihainen oleminen auta mitään. 

Haluan myös verkostoitua enemmän ja rohkeammin puhua ihmisille. Uskon, että suurimmat opit ja oivallukset tulevat muilta. Kaikkea ei tarvitse eikä voi tehdä yksin toisen tuella voi löytää vaikka mitä. On vain uskallettava antaa muiden auttaa ja antaa palautetta. 

On tärkeää pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä ja missä haluan kehittyä. Uskon, että löydän oman juttuni kokeilemalla rohkeasti erilaisia asioita. Ei ole huono asia huomata, että jokin ei olekaan oma juttu, joskus se oma juttu löytyy juuri sitä kautta ja liekki syttyy. 

Tiedän olevani perillä, kun minulla on jokin asia, josta olen todella innoissani ja jota saan työstää eteenpäin. Olen perillä myös silloin, kun tunnen itseni paremmin ja tulevaisuus ei enää tunnu niin kaukaiselta tai pelottavalta. Ehkä tulevaisuus ei koskaan ole täysin selkeä, mutta kunhan tiedän tekeväni jotain mistä pidän ja uskallan kohdata sen, olen oikealla tiellä. 

Totuus on, ettei elämässä olla koskaan täysin perillä. Elämä jatkuu ja uusia tavoitteita ja haasteita tulee aina vastaan. Se on myös tämän kaiken hienous aina voi kehittyä, kasvaa ja siirtyä uudelle tasolle. Kun muistaa pysähtyä ja olla ylpeä jo saavutetuista asioista, voi nähdä kuinka pitkälle on tullut. Esimerkiksi en koskaan uskonut pääseväni korkeakouluun ja se oli pitkään tavoitteeni. Välillä unohdan, että elän nyt juuri sitä unelmaa, jonka nuorempi minä toivoi. Tiedän olevani perillä, kun pysähdyn ja ymmärrän: tätä minä silloin toivoin.