Miten tavoitella omia unelmia ilman että menettää oman elämän ja hyvinvoinnin?
Usein, kun päivän päätteeksi lähden koulusta, mielessäni pyörii ajatus: teinkö tarpeeksi? Olisinko voinut tehdä vielä jotain lisää? Etenevätkö projektini riittävän nopeasti ja tehokkaasti? Tämä tunne nousee erityisesti siinä hetkessä, kun astun ulos ovista ja siirryn niin sanotun oman elämäni puolelle. Välillä pohdin, pitäisikö minun lähteä tuulettumaan ja tekemään jotain muuta, vai jatkaisinko työskentelyä ja veisin asioita vielä eteenpäin. Toisaalta mietin myös, jos jään saanko oikeasti jotain aikaan, vai jäänkö vain roikkumaan paikalle ja tekemään asioita, jotka eivät oikeasti edistä tavoitteitani. Tulee kysymys: ovatko päivän tehokkaat tunnit jo käytetty, ja onko parempi mennä palautumaan ja tuulettamaan ajatuksia sekä kroppaa?
Olen huomannut, että oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta minulle on välttämätöntä tehdä myös muuta kuin kouluhommia. Urheilu ja koulun ulkopuoliset ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä tapoja pitää pääkoppa kasassa ja ylläpitää hyvinvointiani. Olen oppinut, että jos ei pääse välillä tekemään jotain, mikä ei vaadi jatkuvaa ajattelua oli se sitten liikkumista, harrastamista tai sosiaalista kanssakäymistä, alkaa mieli väsyä ja seinät tulla vastaan. Lopulta niitä seiniä ei enää jaksa kannatella.
Silti ajatukset seikkailevat: vaikka tiedostan tarvitsevani palautumista ja tehokkaille tunneille on tullut rajansa, mietityttää usein, mitä muut ajattelevat, kun lähden kotiin, koska “tehokkaat tunnit on käytetty”. Kuulostaako se selittelyltä? Olenko laiska, jos lähden aiemmin kuin joku toinen? Vai onko se itse asiassa vastuullista itseni ja tavoitteideni kannalta?
Toisinaan mietin, voisinko tehdä enemmän saavuttaakseni tavoitteeni, ja kumpi vaakakuppi painaa juuri siinä hetkessä enemmän: koulutyöhön liittyvät tavoitteet vai elämän muut tärkeät osa-alueet? Ristiriita syntyy siitä, että en aina itsekään tiedä, mitä minun pitäisi juuri nyt priorisoida, tai mikä on tässä elämänvaiheessa oikeasti tärkeintä.
Minulla on korkeita tavoitteita, vaikken niitä juuri ääneen sano. Ne tuovat välillä painetta etenkin silloin, kun mietin, edistänkö tavoitteitani riittävästi, jos vietän aikaa kavereiden kanssa, olen salilla, lenkillä tai vain lepään. Vai pitäisikö minun pysyä Akatemian kuplassa ja grindata, koska vuorokaudessa on rajallisesti tunteja ja osaamista pitäisi jatkuvasti kehittää?
Rehellisesti sanottuna, en tiedä. Tai ehkä luulen tietäväni, mutta samaan aikaan en kuitenkaan tiedä.
Kuten UKK-instituutin artikkelissa todetaan, “Säännöllisellä, intensiivisellä ja läpi koko eliniän jatkuvalla liikunnan harrastamisella näyttää olevan työkyvyttömyydeltä suojaava ja eliniän odotetta lisäävä vaikutus” (UKK-instituutti, 2024). Vaikka en koe olevani lähelläkään työuupumusta, tiedän sen olevan mahdollista, ja olen nähnyt, mitä se voi tehdä ihmisille. Siksi haluan tietoisesti pitää kiinni siitä, että liikunta, palautuminen ja muu elämä pysyy isossa roolissa, jotta en koskaan joutuisi tilanteeseen, jossa uuvun työn alle.
Silti mietin: missä kulkee hyvän balanssin raja? On mielestäni hyödyllistä, että ihmisellä on nälkää tehdä töitä tavoitteidensa eteen, mutta samalla unohdetaan helposti, että hyvinvointi ei ole este tavoitteiden saavuttamiselle, vaan edellytys sille.
Viime aikoina olen alkanut ymmärtää, ettei koulun ulkopuolinen elämä ole vain palautumista varten, vaan olennaista osaa kokonaisuutta. Urheilu, liikkuminen ja oman mielen ja kehon hyvinvointi eivät kilpaile Proakatemian kanssa, ne tukevat sitä. Silti tunnen välillä painetta: pitäisi olla enemmän läsnä projekteissa, tuottaa enemmän, olla aktiivisempi dialogeissa. Samalla tiedän, että jos jätän hyvinvoinnin taka-alalle, en lopulta jaksa enkä kasva sillä tavalla kuin haluan.
Tiihosen kirjasta oivallus, joka kolahti eniten, oli ajatus siitä, että missiota ei voi toteuttaa, jos mielenrauha katoaa. Silloin, kun juoksen vain suorittamisen ehdoilla, toimin muiden odotusten mukaan, en omieni. Kun taas maltan pysähtyä ja huolehtia kehosta, mielestä ja kokonaisvaltaisesta elämästä, alkaa löytyä myös oma ääni. Olen koittanut alkaa hyväksyä, että hyvinvointi ei ole pois yrittäjyydestä tai oppimisesta, se on niiden edellytys.
(Tiihonen & Saari, 2025)
(Tekstin jäsentelyssä hyödynsin tekoälyavustajaa (ChatGPT), joka auttoi oikolukemaan sekä hahmottamaan kappaleiden rakennetta ja muotoilua)
Lähteet:
UKK-instituutti. (2024). Säännöllinen liikunta voi suojata työkyvyttömyydeltä. https://ukkinstituutti.fi/liike-laakkeena/liikunta-ja-tyokyky/
Tiihonen, J. H., & Saari, O. (2025). JHT – Missio vai mielenrauha. WSOY.
(ChatGPT, henkilökohtainen viestintä, 19. marraskuuta 2025)