Reflektoiva teksti 2026 q1

Toiminta ennen varmuutta ja kasvuni johtajana 2026 alkuvuonna

Proakatemia, TAMK

Kasvun kevät

Alkuvuosi 2026 on ollut minulle ennen kaikkea kasvun aikaa. Tammikuun ja huhtikuun välisenä aikana tärkein oppimisympäristöni on ollut oma tiimini sekä erityisesti Student Power -projektin johtorooli. Lisäksi olen oppinut taloustiimin budjetointityöstä ja mattopesuprojektin käynnistämisestä. Näitä yhdistää yksi teema yli muiden: toiminta ennen varmuutta.

Oppimissopimuksen tavoitteet käytännössä

Kun kirjoitin oppimissopimukseni vuoden alussa, tavoittelin erityisesti aktiivisempaa läsnäoloa akatemialla, somemarkkinointiin liittyvän projektin rakentamista, ressurahojen maksamista omilla projekteilla sekä kehittymistä taloustiimin roolissa. Kaikki tavoitteet eivät toteutuneet sellaisina kuin aluksi ajattelin. Somemarkkinointiin liittyvä projekti ei lähtenyt kunnolla käyntiin, ja osa tekemisestä jäi kesken. Silti koen, että suunta oli oikea. Läsnäoloni akatemialla kasvoi selvästi, sain ressurahojani hoidettua projekteilla, otin enemmän vastuuta tiimissä ja ennen kaikkea astuin ensimmäistä kertaa elämässäni tietoisesti johtajan rooliin.

Johtajuuteen astuminen

Tämä oli minulle merkittävä askel, koska johtajuus ei ollut minulle aiemmin luonnollinen rooli. Olin tottunut enemmän tarkkailemaan, analysoimaan ja odottamaan oikeaa hetkeä. Oppimissopimuksessa kirjoitin siitä, kuinka keho vastustaa asioita, joita se ei tunnista turvallisiksi tai tutuiksi. Alkuvuoden aikana näin tämän käytännössä. Johtajuus ei kuulunut minun vanhaan toimintarefleksiini. Vastuun ottaminen tuntui kehossa asti epämukavalta, ja monta kertaa ensimmäinen reaktio oli vetäytyä eikä astua eteenpäin. Hubermanin ja Dr. K:n keskustelussa korostuu ajatus siitä, että haitallisia ajatus- ja käyttäytymismalleja ei pureta pelkällä järjellä, vaan muuttamalla vähitellen sitä, mikä alkaa tuntua omassa mielessä ja kehossa mahdolliselta (Huberman, 2026). Tunnistan tämän omasta keväästäni hyvin.

Student Power ja johtajuuden paine

Student Power oli tämän oppimisen tärkein näyttämö. Hakeuduin projektin johtoon, vaikka ajatus ahdisti minua voimakkaasti. Olin tilanteessa, jossa minun piti ilmoittaa muille, että haluan ottaa vastuun, vaikka en tiennyt tarkasti, mitä johtaminen käytännössä vaatii. Ensimmäinen palaveri ei mennyt minun osaltani hyvin. Minulla ei ollut vielä selkeää otetta rooleista, vastuista eikä suunnasta. Aloin miettiä liikaa sitä, miltä johtajan pitäisi näyttää, sen sijaan että olisin keskittynyt siihen, mitä johtajan pitäisi tehdä. Hyvin nopeasti asemaani myös kyseenalaistettiin, ja minulta kysyttiin, miksi juuri minun pitäisi olla johtaja.

Tämä hetki oli minulle käänteentekevä. En osannut vakuutella itseäni ulos tilanteesta. Pystyin vastaamaan vain rehellisesti: en ollut koskaan ollut johtaja, mutta hain rooliin oppiakseni, ja olin valmis tekemään kaikkeni projektin eteen. Jälkikäteen ajatellen juuri tuo hetki opetti minulle paljon johtajuuden ytimestä. Sinekin mukaan johtajuuden ytimessä ovat rohkeus, suoraselkäisyys ja viestintätaidot (Sinek, 2024). Omassa tilanteessani rohkeus ei näyttäytynyt itsevarmana esiintymisenä, vaan siinä, että jäin tilanteeseen näkyviin epävarmuudestani huolimatta.

Silti rehellisyys ei vielä yksin riittänyt. Kun yksi tiimiläisistä vetäytyi epävarmuuden vuoksi ja toinen mietti vahvasti samaa, jouduin katsomaan peiliin. Ymmärsin, että osa muiden epävarmuudesta syntyi myös siitä, etten ollut onnistunut luomaan heille tarpeeksi selkeää kuvaa heidän rooleistaan, vastuistaan ja koko projektin suunnasta. Tämä oli hetki, kun halusin luovuttaa kaikista eniten. Olin kävelyllä ulkona ja huomasin kyyneleitä poskellani, samalla yksi lause toistui päässäni: ”olen luuseri, enkä sellainen, jota kukaan haluaisi seurata”. Tämä itselleni kriittinen hetki, sillä se oli ajatus, jota pelkäsin, että tapahtuu. Tajusin pian, että tämä on myös se hetki, jossa voittajien ja luovuttajien tiet erkaantuvat. Päätin, että en aio olla luovuttaja, ja tämä projekti onnistuu hinnalla millä hyvänsä. Se oli asenteeni. Pian huomasin, kuinka tärkeä rooli asenteellani oli.

Selkeyden rakentaminen johtajan tehtävänä

Sitten opin yhden alkuvuoden tärkeimmistä johtajuusasioista: johtajan tehtävä ei ole kantaa kaikkea operatiivista tekemistä omilla harteillaan, vaan luoda ihmisille selkeys siitä, kuka tekee mitä, miksi ja millä vastuulla.

Tämän oivalluksen jälkeen aloin rakentaa rooleja ja vastuita konkreettisemmin. Visualisoin niitä Miro Boardiin, rajasin tehtäviä yksinkertaisemmiksi ja aloin käydä tiimiläisten kanssa one-to-one-keskusteluja. Juuri näissä keskusteluissa tunsin ensimmäistä kertaa aidosti johtavani. Johtajuus ei tullut siitä, että hallitsin kaikkea, vaan siitä, että pystyin näyttämään suunnan, antamaan vapautta ja samalla osoittamaan luottamusta siihen, että muut pystyvät kantamaan oman osuutensa. Tämä kokemus vahvisti käsitystäni siitä, että johtajuus ei ole ensisijaisesti operatiivista suorittamista, vaan vastuiden selkeyttämistä, esteiden poistamista ja yhteisen varmuuden rakentamista.

Asenne, päätöksenteko ja vastuunotto

Tämä liittyy myös päätöksentekoon. Chris Williamsonin ja Dr. K:n keskustelussa nousee esiin ajatus siitä, että ihminen voi hallita tekojaan, mutta ei lopputuloksia (Williamson, 2024). Sama ajatus näkyy myös Gustafsbergin päätöksentekoa käsittelevässä työssä: päätöksentekoa kannattaa arvioida myös sen perusteella, miten ratkaisuun päädyttiin, eikä vain lopputuloksen kautta (Gustafsberg, 2026). Tämä auttoi minua Student Powerin aikana paljon. Kun päätin olla luovuttamatta, en voinut tietää varmasti, onnistuisiko projekti tai pysyisivätkö kaikki mukana. Pystyin kuitenkin päättämään omasta asenteestani ja teoistani. Huomasin konkreettisesti, että kun tein sisäisen päätöksen jatkaa kaikesta huolimatta, se alkoi vaikuttaa myös muihin. Ihmiset pystyivät nojaamaan minuun enemmän silloin, kun oma asenteeni muuttui päättäväisemmäksi.

Identiteetti ja henkilökohtainen kasvu

Tässä kohtaa tajusin myös jotain itsestäni. Aikaisemmin olen helposti tulkinnut omat vaikeuteni merkiksi siitä, että minussa on jokin pysyvä este, joka tekee kasvusta hitaampaa tai vaikeampaa. HealthyGamerGG:n kuvaama uhri-identiteetin ajatus oli minulle hyödyllinen peili: ihminen voi alkaa rakentaa ongelmistaan osan minuuttaan niin vahvasti, että vastuun ottaminen tuntuu ristiriitaiselta oman identiteetin kanssa (HealthyGamerGG, 2026). Alkuvuoden tärkeä oppi ei ollut se, että vaikeuteni olisivat kadonneet, vaan se, että pystyin näkemään niitä selkeämmin ilman että jäin niiden vangiksi. Tämä oli minulle merkityksellistä myös henkilökohtaisesti. Olen joutunut rakentamaan paljon uudelleen omaa käsitystäni itsestäni, enkä halua enää käyttää menneitä kokemuksia syinä jäädä paikoilleni. Hienovaraisesti ajatellen myös uskoni auttoi tässä: epävarmuuden keskellä pystyin muistuttamaan itseäni siitä, ettei minun tarvitse hallita kaikkea yksin.

Mattopesuprojekti yrittäjyyden oppimisympäristönä

Johtajuuden rinnalla toinen tärkeä oppimisympäristö oli mattopesuprojekti. Se toi kasvuuni hyvin erilaisen, mutta yhtä tärkeän käytännön ulottuvuuden. Rakensin projektia yhdessä Roopen kanssa, suunnittelimme flyereita, mietimme hinnoittelua ja yhteistyökumppanuuksia, kiersimme ovelta ovelle, keräsimme dataa, jaoimme mainoksia, pesimme mattoja, kuivasimme niitä, palautimme asiakkaille ja laskutin ensimmäistä kertaa itse. Tässä projektissa yrittäjyys muuttui hyvin konkreettiseksi tekemiseksi. Visionary Toolkitin markkinatutkimusta käsittelevä teos korostaa käytännöllisesti sitä, että yrittäjän on ymmärrettävä, ketä hän kysyy, mitä hän kysyy ja miten hän käyttää vastauksia liiketoiminnan kehittämiseen (Visionary Toolkit, 2024). Mattopesuprojektissa opin tämän käytännössä. Ovelta ovelle kiertäminen ei ollut vain myyntiä, vaan myös markkinan kuuntelemista.

Kommunikoinnin merkitys epäonnistumisissa

Samalla alkuvuoteen mahtui myös epäonnistumisia. Kuvausprojekti asiakkaalle ei onnistunut toivotulla tavalla. Jälkikäteen suurin syy ei ollut tekninen osaamattomuus, vaan kommunikoinnin hajanaisuus. Tietoa kysyttiin eri ihmisiltä, oletuksia tehtiin liikaa, eikä välivaiheissa varmistettu tarpeeksi selvästi, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Tästä opin, että asiakkaalle pitää hyväksyttää idea ennen toteutusta, välivarmistuksia pitää uskaltaa pyytää ja yhdellä projektilla on oltava selkeä yhteyshenkilö. Tässä kohtaa Eriksonin ajatus ihmisten erilaisista tavoista viestiä ja ymmärtää toisiaan auttaa hahmottamaan sitä, miksi väärinymmärrykset eivät aina synny huolimattomuudesta, vaan myös siitä, että ihmiset jäsentävät samaa tilannetta eri tavoin (Erikson, 2018).

Onnistumiset, keskeneräisyys ja seuraava kasvun vaihe

Kun peilaan alkuvuotta oppimissopimukseeni, huomaan sekä onnistumisia että keskeneräisyyttä. Olen ollut paljon enemmän läsnä akatemialla ja ottanut enemmän vastuuta tiimissä. Olen saanut ressurahojani eteenpäin projekteilla. Olen myös astunut johtajuuden alueelle tavalla, jota en aiemmin olisi pitänyt itselleni realistisena. Toisaalta järjestelmällisyys, timesheetin ylläpitäminen ja joidenkin vastuiden pitkäjänteinen hallinta ovat edelleen kehityskohteitani. HealthyGamerGG:n esiin nostama ajatus tehtävien aloittamisen ahdistuskustannuksesta tuntuu tässä osuvan kohdalleen: mitä pidempään vältän jotakin epämiellyttävää, sitä raskaammaksi sen aloittaminen muuttuu (Williamson & HealthyGamerGG, 2024). Siksi seuraava kasvun vaihe minulle ei ole enää pelkästään rohkeus aloittaa, vaan kyky jatkaa järjestelmällisesti silloinkin, kun alkuinnostus katoaa.

Toiminta ennen varmuutta

Jos tiivistän alkuvuoden tärkeimmän oppini yhteen lauseeseen, se on tämä: toiminta muuttaa asennetta. En saanut itsevarmuutta ennen tekemistä, vaan tekeminen alkoi rakentaa sitä. En ensin kokenut itseäni johtajaksi ja sitten toiminut sen mukaisesti, vaan jouduin toimimaan epävarmuudesta huolimatta, jolloin käsitys itsestäni alkoi vähitellen muuttua. Tämä on ollut minulle tärkeää myös inhimillisellä tasolla. Haluan ymmärtää itseäni yhä paremmin, mutta en jäädä oman analyysini vangiksi. Haluan oppia näkemään omat kaavani, ymmärtämään mistä ne tulevat ja ottamaan niistä vastuuta ilman, että syytän itseäni. Juuri tässä uskon kasvun tapahtuvan.

Kohti seuraavaa vaihetta

Seuraavaksi tarvitsen lisää johtamiskokemusta, järjestelmällisyyttä, palautetta ja käytännön tilanteita, joissa joudun kantamaan vastuuta myös silloin, kun se tuntuu epämukavalta. En pidä enää onnistumisen mittarina sitä, että pelko katoaisi kokonaan. Pidän onnistumisena sitä, että pystyn liikkumaan pelosta huolimatta.