Kulunut lukuvuosi on ollut minulle merkittävä vaihe sekä oppimisen että oman identiteetin rakentumisen näkökulmasta. Vuoden aikana olen oppinut paljon paitsi työelämätaidoista ja projektityöskentelystä myös itsestäni, omista toimintatavoistani ja siitä, millaisessa ympäristössä koen voivani kasvaa. Vaikka pyrin edelleen löytämään omaa paikkaani sekä Proakatemialla että yleisemmin elämässä, koen vuoden aikana tapahtuneen paljon sellaista kehitystä, joka on vahvistanut omaa ymmärrystäni itsestäni ja siitä, millaisia asioita kohti haluan tulevaisuudessa suunnata.
Lukuvuoden alussa en kokenut vahvaa kuuluvuuden tunnetta Proakatemialla, ja pohdin paljon sitä, miten saisin rakennettua opinnoistani mahdollisimman oman näköiset. Itseohjautuva ympäristö tuntui ajoittain raskaalta, sillä vastuu omasta suunnasta ja oppimisesta oli jatkuvasti omissa käsissäni. Samalla ympärillä olevat ihmiset vaikuttivat usein hyvin varmoilta omista tavoitteistaan, mikä korosti omaa keskeneräisyyden kokemustani. Vuoden aikana olen kuitenkin vähitellen oppinut hyväksymään sen, ettei oman suunnan tarvitse olla täysin valmis, jotta voi silti edetä merkityksellisesti eteenpäin. Koen, että suhtautumiseni epävarmuuteen on muuttunut aikaisempaa rakentavammaksi, vaikka pohdinta omasta paikasta ei olekaan täysin poistunut.
Projektien suunnittelu käynnistyi vuoden aikana yllättävän luontevasti erityisesti Aella-projektin kautta, mikä lisäsi luottamustani siihen, että pystyn toimimaan käytännönläheisessä oppimisympäristössä. Vuoteen mahtui kuitenkin myös paljon haasteita ja keskeneräisyyttä. Aellan loppuminen, jääkahvilaprojektin peruuntuminen sekä monet muut projektien käynnistämiseen liittyneet vaikeudet opettivat konkreettisesti sen, ettei kaikki etene suunnitelmien mukaisesti. Näiden tilanteiden kautta opin sietämään epävarmuutta ja ymmärtämään paremmin sitä, kuinka suuri osa projektityöskentelystä liittyy muutoksiin, joustamiseen ja jatkuvaan ongelmanratkaisuun. Samalla opin, että epäonnistumiset tai muuttuvat tilanteet eivät automaattisesti tarkoita epäonnistumista ihmisenä tai oppijana.
Koen saaneeni vuoden aikana myös useita onnistumisen kokemuksia, jotka ovat vahvistaneet uskoani omaan osaamiseeni. Tamarin projekti oli minulle merkittävä onnistuminen erityisesti siksi, että sen kautta sain Ressu-rahoja useaksi kuukaudeksi ja näin konkreettisesti oman työni tulokset. Lisäksi onnistuin omasta mielestäni hyvin Kiakkokierroksen haastattelussa, minkä ansiosta sain itselleni projektin ensi vuodelle. Tämä kokemus vahvisti tunnetta siitä, että pystyn toimimaan vakuuttavasti tilanteissa, jotka ovat minulle merkityksellisiä, vaikka epävarmuutta olisikin taustalla.
Yksi vuoden tärkeimmistä oppimiskokemuksista oli toimiminen johtoryhmässä tammikuusta toukokuuhun. Toimin opetusvastaavan roolissa, mikä sisälsi pajojen suunnittelua ja niihin liittyvien käytännön asioiden organisointia sekä esimerkiksi tiedonhakukurssin järjestymisestä huolehtimista. Käytännön tehtävien lisäksi suurin vastuu liittyi kuitenkin johtoryhmän yhteiseen päätöksentekoon asioissa, jotka koskivat koko osuuskuntaa. Juuri tämä oli itselleni koko johtoryhmätyöskentelyn kiinnostavin ja merkityksellisin osa. Oli palkitsevaa päästä tarkastelemaan yhteisiä asioita laajemmasta näkökulmasta ja pohtimaan ratkaisuja, joilla oli vaikutusta koko yhteisöön.
Johtoryhmään kuului minun lisäkseni viisi muuta henkilöä, ja pidin heidän kanssaan työskentelystä erittäin paljon. Vuoden aikana kohtasimme myös tilanteita, joissa jouduimme tekemään haastavia päätöksiä ja pohtimaan useista vaihtoehdoista koko osuuskunnan kannalta parasta ratkaisua. Nämä tilanteet olivat minulle merkittäviä oppimisen paikkoja. Niiden kautta ymmärsin entistä paremmin, että lähestyn päätöksentekoa vahvasti järkeen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen perustuen. Johtoryhmässä toimiminen vahvisti myös käsitystäni siitä, että johtamiseen liittyvät tehtävät tuntuvat minulle luontevilta. Käsitykseni johtamisesta ei varsinaisesti muuttunut vuoden aikana, mutta oma luottamukseni siihen, että olen siinä hyvä, vahvistui merkittävästi.
Vuoden aikana olen oppinut tunnistamaan omia vahvuuksiani aiempaa selkeämmin. Erityisesti organisointikyky, realistinen mutta luova ajattelu sekä kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ovat nousseet vahvasti esiin. Olen huomannut pystyväni tarkastelemaan tilanteita useista näkökulmista ja toimimaan rauhallisesti myös tilanteissa, joissa ympärillä on paljon epävarmuutta tai keskeneräisyyttä. Samalla olen ymmärtänyt, että johtaminen tuntuu minulle luontevalta juuri siksi, että siinä yhdistyvät järjestelmällisyys, ihmisten kanssa työskentely ja yhteisen suunnan rakentaminen.
Vaikka koen olevani osa tiimiäni, yhteisöön kuuluminen herättää minussa edelleen ristiriitaisia tunteita. Koen ajoittain olevani hyvin erilainen kuin monet muut ympärilläni, mikä saa minut pohtimaan omaa paikkaani ja sitä, olenko tehnyt oikean valinnan tullessani opiskelemaan Proakatemialle. Tiimissä käytävät keskustelut siitä, millaisille ihmisille Proakatemia sopii, tuntuvat välillä raskailta, sillä vaikka tiedän itse, että minulla on täysi oikeus olla täällä, koen toisinaan epävarmuutta siitä, kokevatko kaikki muut samalla tavalla. Vuoden aikana olen kuitenkin oppinut, että kuuluvuuden tunne ei välttämättä synny nopeasti eikä samalla tavalla kaikille. Olen myös ymmärtänyt, ettei omaa arvoa tai sopivuutta yhteisöön pitäisi määritellä sen kautta, kuinka samanlainen on muiden kanssa.
Suurimmat kehityskohteeni liittyvät edelleen rohkeuteen ja sisäisen varmuuden vahvistamiseen. Haluan oppia luottamaan enemmän omaan prosessiini ilman jatkuvaa vertailua muihin ihmisiin. Lisäksi haluan kehittää rohkeuttani tuoda omaa osaamistani näkyvämmin esiin ja uskaltaa ottaa tilaa myös silloin, kun kaikki ei tunnu täysin valmiilta tai varmalta. Koen kuitenkin, että vuoden aikana olen ottanut tässä jo merkittäviä askelia eteenpäin. Aikaisempaan verrattuna pystyn nykyään tunnistamaan omia vahvuuksiani paremmin enkä enää ajattele keskeneräisyyttä yhtä vahvasti epäonnistumisena.
Kuluneesta lukuvuodesta vien käytäntöön ennen kaikkea ymmärryksen siitä, että oppiminen ei tapahdu suoraviivaisesti eikä valmiiden mallien kautta. Merkittävin oppi on ollut se, että omaa paikkaa ja suuntaa voi rakentaa myös epävarmuuden keskellä. Haluan jatkossa hyödyntää vahvuuksiani tietoisemmin erityisesti johtamiseen, organisointiin ja yhteisten kokonaisuuksien rakentamiseen liittyvissä tehtävissä. Lisäksi haluan säilyttää avoimuuden uusille kokemuksille, projekteille ja näkökulmille sekä jatkaa oman itsevarmuuteni rakentamista ympäristössä, jossa oppiminen perustuu vahvasti omaan aktiivisuuteen ja uskallukseen kokeilla.