Rohkeus hypätä epämukavuusalueelle 

Rohkeus hypätä epämukavuusalueelle

Syksy – etsimisen ja oivallusten aikaa 

Syksy Proakatemialla on ollut täynnä projekteja, vastuuta ja oppimista. Olen ollut mukana Student Power –tapahtumassa, päiväkotisitsien järjestämisessä, Proakatemian vuosigaalatiimissä sekä uusimpana All over the World eli AOTW –projektissa. Hain myös Valajan Hr:ksi ja sain paikan uudessa johtoryhmässä marraskuun alkupuolella. Jokaisessa projektissa olen toiminut erilaisissa rooleissa ja erilaisten ihmisten kanssa.  

Pitkään minulla oli tunne, etten ole vielä löytänyt projektia, joka tuntuisi aidosti omalta. All Over The World -projekti (AOTW) nousi syksyn aikana esiin kuitenkin tällaisena kokemuksena. Projekti on tuntunut mahdollisuudelta yhdistää omat kiinnostuksen kohteeni, arvoni ja uuden oppimisen. Tarkoituksenamme on Emman ja Siirin kanssa tuottaa sisältöä erilaisille yrityksille, kuten hotelleille ja ravintoloille ja myydä käyttöoikeudet tekemäämme sisältöön. 

AOTW on saanut minut astumaan epämukavuusalueelleni ja haastamaan itseäni. Rakastan matkustamista ja valokuvaamista, mutta en ole aiemmin juurikaan editoinut tai postannut mitään sosiaalisessa mediassa. Projektin myötä olen joutunut kohtaamaan omia epävarmuuksiani ja pohtimaan, millaista rohkeutta uudenlaisen ammatillisen identiteetin rakentaminen vaatii. 

Kasvu ei tapahdu mukavuusalueella, vaan siellä, missä omat taidot, identiteetti ja rohkeus ovat vasta muotoutumassa. AOTW edustaa minulle juuri tällaista hyppyä. Suunta tuntuu oikealta, mutta varmuus syntyy vasta tekemällä. 

Epämukavuusalue oppimisen tilana 

Epämukavuusalueelle astuminen herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta koen innostusta ja motivaatiota, koska tekeminen liittyy asioihin, joista olen aidosti kiinnostunut. Toisaalta epävarmuus näkyy pelkona siitä, riittävätkö taitoni tai osaamiseni. Editointi, sisällöntuotannon tekninen puoli ja vieraalla kielellä kommunikointi ammattimaisesti eivät ole minulle ennestään vahvuuksia, ja juuri tämä tekee projektista haastavan. 

AOTW on kuitenkin opettanut minulle, että oppiminen muuttuu merkityksellisemmäksi silloin, kun aihe koskettaa itseä syvemmin. Epävarmuus ei tunnu pelkästään esteeltä, vaan merkiltä siitä, että olen oppimisen kannalta oikeassa paikassa. Projektissa olen joutunut hyväksymään keskeneräisyyden ja sen, ettei kaikkea tarvitse osata valmiiksi ennen kuin voi aloittaa. 

Not a real job -kirja projektin innoittajana 

Alexandra Hallmanin teos “Not a Real Job” on toiminut AOTW-projektin keskeisenä inspiraationa (Hallman, 2023). Hallmanin yksi vahvimmista viesteistä on ajatus siitä, ettei luovan työn aloittamiseen tarvita lupaa, kokemusta tai valmista seuraajakuntaa. Sisällöntuotanto ei ole varattu vain niille, joilla on täydellinen osaaminen, vaan se on mahdollista aloittaa pienin askelin, jopa pelkällä puhelimella. 

Tämä ajatus on ollut minulle vapauttava. Aiemmin olen ajatellut, että ennen aloittamista pitäisi olla varma omasta tyylistä, teknisestä osaamisesta ja siitä, millaista sisältöä haluan tehdä. Not a Real Job haastaa tämän ajattelun täysin. Täydellisyyden tavoittelu ei vie eteenpäin, vaan aitous ja sitoutuneisuus omaan tekemiseen. AOTW-projektissa rohkeus ei ole tarkoittanut valmiutta tehdä täydellistä jälkeä, vaan päätöstä aloittaa siitä huolimatta, ettei osaa vielä kaikkea. 

Kirja tekee myös konkreettiseksi sen, että matkustaminen, kuvaaminen ja sisällön luominen voivat olla oikeaa työtä, ei vain harrastus tai haave. Tärkeintä on seurata omia intohimoja ja tehdä työtä asioiden parissa, jotka koen itse tärkeiksi. 

Tekemällä oppiminen ja oman tyylin löytäminen 

Hallman korostaa, että sisällöntuotannossa alkuvaiheen tekeminen ei tarvitse täydellistä visiota. Aluksi riittää intohimo ja kiinnostus, visio syntyy vasta tekemisen kautta (Hallman, 2023). Tämä ajatus näkyy vahvasti AOTW-projektissa. Olemme Emman ja Siirin kanssa alkaneet rakentamaan ensimmäistä portfoliotamme editoimalla vanhoja kuviamme ja videoitamme hotelleista, ravintoloista ja matkoilta.Kävimme myös kuvaamassa Unity Tamperetta ja järjestimme nopealla aikataululla kuvauksen, jossa saimme otettua ihania tiimikuvia ja -videoita portfoliotamme varten. 

Ensimmäiset editoinnit eivät tule olemaan parhaita, eikä niiden tarvitsekaan. Oppiminen tapahtuu vain tekemällä. Olen alkanut hahmottaa omaa “vibeani” pikkuhiljaa ja se on koko ajan rakentumassa lisää. Tavoitteena kuvissani ja videoissani on herättää aitoutta ja pysäyttää katsoja. Tämä prosessi tulee olemaan samalla myös identiteettityötä. Kuka olen luojana ja millaista kokemusta haluan välittää?  

Missio vai mielenrauha – miksi AOTW tuntuu oikealta 

Oskari Saaren ja Jare Tiihosen teos “JHT – Missio vai mielenrauha” tuo tärkeän näkökulman AOTW-projektin merkityksellisyyteen. Kirjassa pohditaan, kuinka jatkuva suorittaminen ja ulkoisten tavoitteiden jahtaaminen voivat viedä kauemmas sisäisestä rauhasta ja omista arvoista (Saari & Tiihonen, 2025). 

Syksyn aikana olen ollut mukana monissa projekteissa, jotka ovat opettaneet paljon, mutta eivät ole herättäneet samanlaista tunnetta kuin AOTW. AOTW tuntuu merkitykselliseltä juuri siksi, että se yhdistää oppimisen ja mielenkiinnonkohteeni. Olemme päättäneet Emman ja Siirin kanssa, että meillä ei ole selkeää johtajaa, vaan toimimme täysin yhdenvertaisina tiimiläisinä. Jokaisella on suuri halu viedä projektiamme eteenpäin ja tehdä töitä yhdessä. Tärkeää on kuitenkin yhdessä jakaa vastuut selkeästi, että saamme projektin pyörimään järkevästi.  

Vaikka projekti herättää vielä tässä kohtaa epätietoisuutta ja avoimia kysymyksiä, se tuo samalla mielenrauhaa. Suuntamme tuntuu oikealta, vaikka lopputulos ei ole vielä selvä. Olemme miettineet myösmahdollisesti hyväntekeväisyyden liittämistä projektiimme jossain vaiheessa. Se olisi täysin erilainen keino tuoda projektiin merkityksellisyydentunnetta. 

Tiimi rohkeuden mahdollistajana 

Rohkeus ei synny yksin. AOTW-projektissa tiimin merkitys on ollut keskeinen. Siirin ja Emman kanssa työskentely on osoittanut, kuinka erilaiset taustat ja osaamiset voivat täydentää toisiaan. Kokemukset, neuvot ja rohkeus kokeilla ovat luoneet turvallisen ympäristön, jossa keskeneräisyys on täysin sallittua ja tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa. 

Tällaisessa ilmapiirissä epävarmuus ei lamaannuta, vaan kannustaa oppimaan ja yrittämään uudelleen. Olen ymmärtänyt, että rohkeus on usein yhteisöllinen ilmiö ja se syntyy luottamuksesta ja siitä, ettei tarvitse selvitä yksin. Emma ja Siiri ovat lähdössä keväällä vaihtoon ja pystymme jatkamaan projektia yhdessä siitä huolimatta Tampereella, Espanjassa ja Etelä-Koreassa. Se on oikeastaan mahtava alku projektillemme, että pääsemme heti lähtemään all over the world ja kasvattamaan verkostojamme! 

Lopuksi 

Rohkeus astua epämukavuusalueelle on ollut yksi syksyn merkittävimmistä opeistani. AOTW-projekti on opettanut minulle, ettei rohkeus ole pelon puutetta, vaan toimintaa pelosta huolimatta. AOTW ei ole vielä valmis kokonaisuus ja meillä on vielä valtavasti työtä edessämme. Pääasia on, että koen olevani oikealla tiellä. Olen uskaltanut aloittaa, astua epämukavuusalueelle ja luottaa siihen, että varmuus syntyy matkan varrella.