Reflektoivateksti nro 1

Hiljainen ääni dialogissa

Petra Marin

Mitä on dialogi? 

Dialogi on paljon enemmän, kuin tavallinen keskustelu, sillä pyritään ymmärrykseen asioista, toisista ja itsestään. Dialogissa ei ole olennaista tuoda vain omia mielipiteitään ilmi vaan aidosti yrittää ymmärtää toista ja saada uusia oivalluksia. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, vaan tavoitteena on ymmärtää toista osapuolta paremmin. Kai Alhasen kirjassa Dialogi kirja (2024, 7%) painotetaan, että “Usein dialogi-sanaa käytetään erityisesti silloin, kun halutaan painottaa keskustelun hyvää laatua.” Pyrimme Proakatemialla oppimaan dialogeista ja siksi onkin hyvin tärkeää tarkastella mitä dialogi on, mitä se vaatii ja kuinka itse sovin palapeliin. 

Mitä dialogi sitten vaatii? Ennen kaikkea dialogi vaatii, että kaikki osapuolet kohdataan aidosti. Muita tärkeitä pilareita on kuunteleminen, avoimuus, kunnioitus ja empatia. Nämä saattavat kuulostaa itsestään selviltä ja helpoilta, mutta harva on luonnonlahjakkuus jokaisessa. Dialogi on taito, siinä missä kaikki muutkin ja siinä voi parantua keskittymällä omaan toimintaan.  

Dialogin tärkeimpänä pilarina pidän kuitenkin yhteistä tavoitetta. Tavoite on yhteinen ymmärrys, ei voiton hakeminen. Olemmekin tiimin kesken puhuneet tavoitteen merkityksestä ja kuinka se muuttaa koko dialogia. Kun kaikki ymmärtää, että olemme tulleet tänne yhdessä oivaltamaan saamme jokainen enemmän irti dialogista. Perjaatteessa jokainen tuo yhden ainesosan salaattiin, sekoitamme sitä yhdessä ja lopuksi saamme jokainen salaatin, jossa on jokaiselta jotain. 

Oma roolini 

Oma roolini dialogissa on vielä harjoituksen alla. Olen aina ollut puhelias ja suorasanainen, kuitenkin Proakatemialle tultaessani huomasin nopeasti hiljeneväni paja tilanteessa. Olen paljon miettinyt sen juuri syitä, enkä ole vieläkään päässyt täysin niihin kiinni. Olen yrittänyt petrata dialogi tilanteissa, mutta se tuntuu haastavalta ja ahdistavalta.  

Olemme myös tiimin kanssa kamppailleet sen kanssa, miten saisimme dialogeista rikkaampaa ja kaikkien äänen kuuluviin. Pajojen yön jälkeen huomasin, että toisessa paja ryhmässä minun oli paljon helpompi ilmaista itseäni ja toinkin tämän ilmi omalle tiimilleni. Ymmärsimme yhdessä, että olemme vahingossa luoneet painostavan ilmapiirin, jossa jokaisen asian pitäisi olla loppuun asti mietitty ja todella fiksun kuuloinen. Tämän dialogin jälkeen itsellenikin aukesi jokin oivallus siitä, että toden totta olen ahdistunut siitä, että pelkään sanovani jotain tyhmää tai ettei siinä ole mitään uutta kenellekkään. 

Tämän dialogin jälkeen pajoissa on ollut helpompi olla ja olen saanut otettua pienen askeleen eteenpäin, mutta edelleen olen hiljaisemmasta päästä ja pyrin opettelemaan parempaan antiin. 

Hiljaisuuden merkitys ja haasteet 

Olemme myös puhuneet paljon tiimin kanssa, että onko ok olla hiljaa dialogeissa. Fakta on se, että aina jotkut puhuvat enemmän ja toiset vähemmän. Olisi kuitenkin tärkeää löytää se kultainen keskitie, jossa jokainen kokee ilmapiirin turvalliseksi missä pystyy jakamaan omia mietteitään ja saisimme mahdollisimman monta näkökulmaa asiaan.  

On myös tärkeää ymmärtää se, että dialogissa jokaisen on tarkoitus oppia ja oivaltaa. Ei niin, että muutama ihminen pallottelee omia ajatuksiaan ja kaikki oppi mitä keräämme perustuu vain muutaman ihmisen näkökulmaan. “He myös oppivat vastavuoroisesti toinen toisiltaan. Dialogi perustuu tasavertaisesti vastavuoroisuuteen ja molemminpuoliseen arvonantoon.” (THL, 2023) Kuten THL:n artikkelissa todetaan täytyy arvon anto olla tasavertaista ja molemminpuolista. 

Vaikka hiljaisuudella ei tarkoittaisi pahaa se silti vie mahdollisuuden oivaltaa muilta ympärillä olevilta, mutta myös itseltään. Mitä enemmän annat itsestäsi, sitä enemmän saat takaisin. Tämä lause pätee myös hyvin dialogiin ja se toimii hyvänä muistutuksena ainakin itselleni. 

Kohti tasapainoisempaa osallistumista 

Oma hilaisuuteni johtuu pitkälti itsestäni ja tiimini on ottanut asian jo upeasti huomioon. Omat askeleeni ovatkin nyt alkuun pieniä. Alkaen siitä, että asetan itselleni tavoitteeksi osallistua dialogiin joka kerta vähintään kerran. Tämä toivottavasti ajan kanssa helpottaa jännitykseen, jolloin dialogiin osallistumisesta tulisi luontevampaa. Toisena askeleena olisi alkaa kyselemään avoimia kysymyksiä muiden ajatuksista, joka auttaisi dialogia pääsemään syvemmälle ilman että itseni täytyisi lisätä jotain uutta pöytää. Lisäksi pysähdyn aika ajoin reflektoimaan omaa kasvuani.  

Uskon, että pienin askelin löydän oman paikkani dialogissa. Kun uskallan avata suuni ja luotan siihen, että myös keskeneräiset ajatukset ovat arvokkaita. Näin voin kasvaa kohti tasapainoisempaa ja merkityksellisempää osallistumista.