Luottamus osana tiimidynamiikkaa: nykytila ja kehittämistarpeet

Reflektoiva teksti Q1 2026

Vilma Karttunen

 

Johdanto

Luottamus on yksi niistä käsitteistä, joista puhutaan tiimissämme usein. Se nähdään lähes itsestäänselvyytenä, perustana toimivalle yhteistyölle ja hyvälle ilmapiirille. Olen kuitenkin viime aikoina alkanut pohtia, kuinka syvää tämä luottamus lopulta on. On helppoa ajatella, että luottamus on olemassa silloin, kun tiimissä on hyvä fiilis ja arki rullaa ilman suurempia konflikteja. Mutta kertooko se vielä aidosta luottamuksesta? Vai voiko pinnan alle jäädä asioita, joita ei uskalleta sanoa ääneen? Sekä onko luottamus meillä oikeasti niin vahvaa kuin ajattelemme, vai näkyykö arjessa asioita, jotka kertovat jostain muusta? 

 

Mitä luottamus tarkoittaa käytännössä?

Minulle luottamus tarkoittaa ennen kaikkea uskallusta tuoda omat ajatukset ja näkemykset esiin ilman jatkuvaa tarvetta miettiä, mitä muut ajattelevat. Se on kokemusta siitä, että omat ajatukset tulevat vastaanotetuiksi, vaikka ne olisivat keskeneräisiä tai eriäviä. Olen samaa mieltä siinä, että tiimissä luottamus on hyvällä tasolla, kun jokainen jäsen tiimistä kokee voivansa luottaa siihen, että jokainen ymmärtää tai ainakin yrittää ymmärtää sanoman oikein päin, vaikka ajatus olisi hieman keskeneräinen tai ilmaisu jollain tapaa puuttellinen. (Tavaila, 2021) Huomasin erityisesti Proakatemian alkuvaiheessa miettiväni sanomisia huomattavasti enemmän. Luottamuksen vähitellen vahvistuessa tämä väistyi enemmän taustalle, ja aloin kokea oloni rennommaksi esimerkiksi pajoissa. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut tämän epävarmuuden osittain palanneen niin arjessa kuin etenkin palautepajassa saamani palautteen myötä. Palaute oli osittain ristiriitaista: toisaalta minua kehuttiin siitä, että uskallan tuoda ajatuksiani esiin ja käyttää mm. huumoria ilmaisun keinona, mutta samalla korostettiin, että liiallinen vitsailu tai liian suora puhe voi heikentää ammattimaisuutta. Tämä on saanut minut pohtimaan, missä määrin voin olla oma itseni ilman, että joudun jatkuvasti arvioimaan omaa viestintääni.

Luottamus näkyy myös siinä, että uskaltaa lähteä kokeilemaan omia ideoita ja projekteja tietäen, että saa tarvittaessa tiimin tuen. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki onnistuu, vaan sitä, että epäonnistuminen ei johda arvosteluun, vaan sitä käsitellään osana oppimisprosessia. Tällä hetkellä koen kuitenkin, etten hae tiimiltä yhtä aktiivisesti tukea omiin projekteihini kuin aiemmin. Tämä liittyy kokemukseen siitä, että aiemmissa tilanteissa, joissa olen nostanut asioita esiin, vastaanotto on ollut enemmän kyseenalaistavaa kuin tukevaa. 

Lisäksi luottamukseen liittyy vahvasti kokemus siitä, että saa olla oma itsensä tiimissä. Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse jatkuvasti esittää tietynlaista roolia tai pyrkiä olemaan “paras versio” itsestään, vaan myös keskeneräisyys on hyväksyttyä. Koen tämän olevan keskeinen osa toimivaa tiimiyhteisöä, jossa yksilöt voivat kehittyä aidosti omista lähtökohdistaan käsin.

Minulle luottamus tarkoittaa myös sitä, että epäonnistuminen hyväksytään luonnolliseksi osaksi tekemistä. Se luo psykologista turvallisuutta, jossa virheitä ei tarvitse pelätä, vaan niistä voidaan oppia yhdessä. En ole täysin varma, kuinka helppoa epäonnistuminen on meidän tiimissämme käytännön tasolla, mikä on saanut minut pohtimaan luottamuksen toteutumista myös tämän näkökulman kautta.

Lopulta luottamus ei tarkoita täydellisyyttä tai virheettömyyttä, vaan sitä, että keskeneräisyyskin on sallittua. Se mahdollistaa avoimen vuorovaikutuksen, jatkuvan oppimisen ja sen, että tiimi voi kehittyä yhdessä ilman jatkuvaa pelkoa arvioinnista.

 

Konkreettiset havainnot tiimistä

Tiimissämme luottamus näyttäytyy tietyissä tilanteissa selkeästi vahvana. Esimerkiksi viime myyntipäivien aikana luotimme pitkälti omaan tekemiseemme ja jaoimme avoimesti onnistumisiamme ilman tarvetta korostaa yksilösuorituksia liikaa. Myös mökkipajoissa luottamus on näkynyt siinä, että olemme uskaltaneet avautua henkilökohtaisistakin asioista ja voineet luottaa siihen, että nämä keskustelut pysyvät tiimin sisällä. Lisäksi esimerkiksi 12h-haasteessa luottamus konkretisoitui siinä, että uskoimme tehtävänannon tulevan hoidetuksi ajallaan, vaikka tilanteessa oli paineita ja epävarmuutta. Etenkin mökkipajoissa luottamusta herättää ihmisten aito kuunteleminen. Kenelläkään ei ole kiire minnekkään ja tilanteessa ollaan aidosti sitä varten, että voidaan olla läsnä ja kuunnella. 

Toisaalta on myös tilanteita, joissa luottamus ei ole näyttäytynyt yhtä vahvasti. Olen havainnut, että pajoissa kaikkia mielipiteitä ei aina kohdata rakentavasti, vaan keskusteluissa esiintyy esimerkiksi päälle puhumista tai yksittäisten näkemyksien vähättelyä. Minun on vaikea ymmärtää miten tämä ilmiö on joillekkin edelleen niin epäselvä. Meillä on ollut paljon puhetta pajoissa ja tiimipalavereissa siitä, miksi vain tietyt ihmiset ovat äänessä ja hiljaisemmat jäävät taka-alalle. Minusta tämä on melko selkeä viesti, sillä hiljaisemmiltakin tiimiläisiltä kysyttäessä heiltä nousee usein perusteltuja ja harkittuja ajatuksia. Tämä viittaa mielestäni siihen, ettei tiimissämme ole psykologisesti turvallinen ympäristö omien mielipiteiden esiin tuomiseen. 

Lisäksi olen huomannut tilanteita, joissa tiimin eteen tehtyä panostusta, kuten ajankäyttöä johtotehtävissä, ei aina tunnisteta tai arvosteta riittävästi. Tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, miten motivoituneita ja sitoutuneita ihmiset ovat ottamaan vastuuta. 

Näiden tekijöiden vuoksi olen huomannut, että kaikissa tilanteissa ei ole ollut yhtä helppoa tuoda esiin omia ajatuksia tai olla eri mieltä. Joissakin tapauksissa asioita jää käsittelemättä, koska avoimuus voi tuntua haastavalta tai siihen liittyy pelko negatiivisesta vastaanotosta. Tämä näkyy käytännössä siinä, että vaikka erimielisyyksiä syntyy, niitä ei aina uskalleta tuoda esiin tai käsitellä loppuun asti. Pitkällä aikavälillä en usko tilanteen ainakaan paranevan, ellei vallitsevalle tilanteelle tehdä jotain. 

 

Oma roolini luottamuksen rakentamisessa

Oma roolini luottamuksen rakentamisessa on ollut ajoittain aktiivinen, mutta viime aikoina olen alkanut tarkastella sitä myös kriittisemmin. Koen, että pyrin vahvistamaan luottamusta kuuntelemalla muita ja tuomalla omia mielipiteitäni esiin avoimesti tilanteissa, joissa koen sen luontevaksi. En myöskään välttele vaikeita keskusteluja, mutta nykyisin en koe hakeutuvani niihin yhtä aktiivisesti kuin aiemmin. Olen huomannut, että minulle on muodostunut ajattelu, jossa keskityn enemmän omiin vastuisiin ja puutun tiettyihin tiimin asioihin vain tarvittaessa. Tähän on osaltaan vaikuttanut myös Robbinsin esittelemä Let Them -ajattelu, jossa korostetaan, ettei kaikkia tilanteita tarvitse kontrolloida, vaan huomio kannattaa suunnata omaan toimintaan (Robbins, 2024). Olen pyrkinyt sisäistämään ajatusta siitä, että mikäli jokin tilanne ei suoraan vaikuta omaan tekemiseeni, oppimiseeni tai hyvinvointiini, siihen ei ole aina tarpeen puuttua. Tämä on auttanut minua hyväksymään sen, ettei kaikessa tarvitse olla aktiivisesti vaikuttamassa.

Tämä ajattelu on voinut osittain juontaa juurensa aiemmista tilanteista, joissa olen kokenut voivani jakaa avoimesti omia tuntemuksiani ja ajatuksiani tiimille, myös silloin kun ne ovat olleet ei niin positiivisia. Näiden tilanteiden jälkeen olen saanut palautetta siitä, että vaikutin stressaantuneelta ja että tämä saattoi heijastua myös muihin. Tämän kokemuksen seurauksena olen tietoisesti alkanut rajoittaa omien negatiivisten tuntemusten näyttämistä tiimille.

Pyrin edelleen näyttämään jonkin verran omaa keskeneräisyyttä, mutta en kuitenkaan tällä hetkellä kovin aktiivisesti tai tietoisesti. Tähän on vaikuttanut kokemukseni esimerkiksi talouspäällikön roolissa, jossa sain palautetta tavalla, joka sai minut pohtimaan, sallitaanko tiimissämme aidosti keskeneräisyyttä. Tilanne, joissa koin saavani runsaasti korjaavaa palautetta siitä, miten olisin voinut toimia toisin, vaikuttaa nyt mahdollisesti piilevästi siihen, kuinka avoimesti uskallan tuoda esiin epävarmuutta tai keskeneräisyyttä jatkossa.

Kokonaisuutena oma toimintani tiimissä heijastaa tasapainottelua avoimuuden ja varautuneisuuden välillä. Vaikka tunnistan, että luottamuksen rakentaminen vaatii aktiivista osallistumista, olen viime aikoina alkanut tietoisesti vetäytyä hieman enemmän sivuun tietyistä tiimin dynamiikoista. Let Them -ajattelussa keskeistä on myös rajojen tunnistaminen: kaikkeen ei tarvitse osallistua tai reagoida, vaan omaa toimintaa voi ohjata sen mukaan, mikä on itselle merkityksellistä (Robbins, 2024). 

 

Onko luottamusta oikeasti ja mitä haluan muuttaa jatkossa

Kokonaisuutta arvioiden koen, että tiimissämme on luottamusta, mutta se ei ole niin syvää kuin helposti saatetaan ajatella. Luottamus näyttäytyy vahvana tietyissä tilanteissa, mutta sen taso vaihtelee, eikä se ole kaikkien kohdalla samanlaista. Omalla kohdallani koen sen johtuvan suurimmilta osin tiimin eri yksilöistä. Olen myös huomannut, että, samankaltaisia ajatuksia on noussut esiin myös muilta tiimin jäseniltä. Tämä viittaa siihen, että luottamus tiimissämme ei ole itsestäänselvyys, vaan vaatii edelleen tietoista kehittämistä.

Jotta luottamusta voitaisiin vahvistaa, koen tärkeäksi, että tiimissä luodaan tilaa aidosti avoimelle keskustelulle. Tämä tarkoittaa sitä, että asioita ei sivuuteta pintapuolisella tasolla, vaan ne nostetaan esiin ja käsitellään niin, että jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi. Pelkkä yleisluontoinen kysymys esimerkiksi pajan alussa ei välttämättä riitä, mikäli ilmapiiri ei tue avoimuutta tai kaikki eivät koe oloaan turvalliseksi tuoda esiin ajatuksiaan koko ryhmän edessä. Luottamuksen rakentaminen edellyttääkin aktiivista kuuntelemista, tilan antamista erilaisille näkemyksille sekä halua käsitellä myös haastavia ja epämukavia aiheita yhdessä.

Haluan myös itse ottaa aktiivisemman roolin luottamuksen kehittämisessä. Tämä tarkoittaa sitä, että pyrin jatkossa tuomaan avoimemmin esiin omia havaintojani ja kokemuksiani tiimin toiminnasta, myös silloin kun ne liittyvät haasteisiin tai epäkohtiin. Uskon, että luottamuksen vahvistaminen ei synny pelkästään yhteisistä käytännöistä, vaan ennen kaikkea yksilöiden teoista ja valinnoista. Siksi koen tärkeäksi, että olen itse valmis osallistumaan tähän prosessiin ja tuomaan esiin asioita, jotka vaikuttavat tiimin luottamukseen ja dynamiikkaan.

 

Lähteet:

Tavaila, P. 2021. Luottamus lisää tutkitusti työn tuottavuutta. Timanttia.fi. Viitattu 28.3.2026. https://timanttia.fi/luottamus-lisaa-tutkitusti-tyon-tuottavuutta/

Robbins, M. & Robbins, S. 2024. Let them -theory. E-kirja. Hay House. Viitattu 28.3.2026. Vaatii käyttöoikeuden. https://www.bookbeat.com/fi/book/let-them-teoria-1614446

OpenAI. (2026). ChatGPT (March 30 version) [Large language model]. https://chat.openai.com/