Kuinka kasvattaa työkulttuuria.

Kulttuuri ennen kasvua 

Kevät on ollut täynnä hetkiä, joissa olen joutunut pysähtymään kysymyksen äärelle, jota en aiemmin ole riittävästi pohtinut. Elda on kasvanut tiimiltään, uusia ihmisiä on tullut mukaan, ja samalla olen alkanut ymmärtää, että työkulttuuri ei ole jotain mitä rakennetaan myöhemmin, kun on enemmän aikaa. Se rakentuu paraaikaa ja siihen panostaminen pitää aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. 

Kaksi onboardingia, kaksi oppia 

Keväällä tiimimme kasvoi kahdella uudella henkilöllä. Toinen tuli data research -rooliin, jonka viimeisimpänä tuotoksena syntyi GTM-suunnitelma siitä, mihin maihin Eldan kannattaa laajentua Suomen jälkeen. Yhteistyö sujui poikkeuksellisen hyvin. Henkilön oma-aloitteisuus, aiempi osaaminen ja kyky toimia itsenäisesti tekivät yhteistyöstä sujuvaa ja lopputuloksesta laadukasta. Se oli konkreettinen muistutus siitä, mitä startup-ympäristössä tarkoittaa oikea ihminen oikeassa roolissa, ja miten paljon helpommaksi kaikki käy, kun ihmiset kantavat vastuun omasta tekemisestään ilman jatkuvaa ohjausta. 

Toinen kokemus opetti eri tavalla, ja oppi oli enemmän minusta kuin toisesta. Yhteistyömalli rakentui liikaa sen varaan, että minulla olisi aikaa ohjata ja olla läsnä säännöllisesti. Sitä aikaa ei yksinkertaisesti ollut. Meillä oli myös vaikeuksia löytää yhteensopivaa aikaa yleisesti. Viimeisessä tapaamisessa toinen osapuoli kertoi rehellisesti, ettei hänellä ole mahdollisuutta laittaa tähän enempää, ja se hetki jäi mieleeni. Tunsin, että olin hukannut sekä hänen, että yrityksen aikaa, joka olisi voinut mennä johonkin kehittävämpään. Jälkikäteen on helppo nähdä, että ilman selkeitä tehtäviä ja realistisia odotuksia heti alussa, epätietoisuus johtaa väistämättä tekemättömyyteen. Se vastuu oli minulla, ja se on oppi, jonka vien mukanaan kaikkiin tuleviin yhteistöihin. 

Mitä Facebook muistuttaa meille 

Sarah Wynn-Williamsin Careless People (2025) on pysäyttävä tarina siitä, miten unelmatyöpaikka voi muuttua painajaiseksi, kun kasvu asetetaan kulttuurin edelle. Wynn-Williams (2025) kuvaa, kuinka riittävän varakkaassa asemassa ihmisistä tulee korvattavia välineitä, ei yksilöitä, joiden panosta arvostetaan. Tarpeeksi suureksi kasvettaessa alkuperäinen tarkoitus hämärtyy, ja ihmiset jotka alun perin uskoivat tekemiseen, huomaavat olevansa vain osia koneistossa. 

Eldassa tilanne on erilainen lähtökohdiltaan, mutta varoitus on silti ajankohtainen. Emme pysty tällä hetkellä maksamaan palkkaa, ja se on tosiasia, jota ei voi kaunistella. Mutta juuri siksi kulttuurin merkitys korostuu entisestään. Ihmiset, jotka tulevat mukaan tekevät sen luottamuksen ja uskon varassa, ei taloudellisen hyödyn. He tuovat mukanaan aikansa, osaamisensa ja sen, että uskovat tekemiseen. Meidän velvollisuutemme on lunastaa se lupaus kokemuksella, avoimuudella ja sillä, että he voivat oikeasti sanoa oppineensa jotain. Jos kadotamme sen ajatuksen kasvun tieltä, käy meille kuten monelle ennen meitä. Ja se on ainoa asia, jonka haluan välttää enemmän kuin epäonnistumisen. Meidän, tehtävänä on rakentaa eldasta niin arvokas yritys, että kaikki projektissa työskennelleet saavat cv:eessä siitä jonkinlaista arvoa.  

Tehdään jotain mitä ei ole ennen tehty 

Frans Johanssonin The Medici Effect (2017) käsittelee ajatusta siitä, että merkittävimmät innovaatiot syntyvät usein siellä, missä eri taustat ja näkökulmat kohtaavat odottamattomilla tavoilla. Tämä ajatus on kulkenut mukanani koko kevään, koska se kuvaa jotain hyvin konkreettista omasta tilanteestamme. Olemme nuoria, meillä ei ole alan aiempaa kokemusta, ja silti rakennamme digitaalista yhteisöalustaa senioreille, yhdessä senioreiden kanssa. Se on yhdistelmä, jota kukaan ei välttämättä olisi etukäteen pitänyt ilmeisimpänä ratkaisuna. 

Mutta juuri siinä on jotain tärkeää. Johansson (2017) argumentoi, että intersektioissa, siellä missä eri maailmat kohtaavat, syntyy usein se, mitä kukaan muu ei ole vielä ajatellut. Eldassa tuo intersektio ei ole vain tuotteessa, vaan myös tiimissä ja tavassa tehdä töitä. Ja se kytkeytyy suoraan siihen, millaista työkulttuuria haluan rakentaa. Jos haluamme tehdä jotain mitä ei ole ennen tehty tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat katsoa tilannetta ilman valmiita vastauksia ja jotka kestävät sen epävarmuuden koska uskovat tekemisen tarkoitukseen. 

Pohja, jota rakennetaan nyt 

Näistä kokemuksista olen alkanut hahmottaa kolme asiaa, jotka haluan viedä käytäntöön. 

Ensimmäinen on itseohjautuvuus. Startup ei voi toimia jatkuvan ohjauksen varassa, eikä se ole kenenkään etu. Jokaisen tiimiläisen on pystyttävä ottamaan omistajuus omasta tekemisestään, myös silloin kun kukaan ei ole katsomassa. Tämä ei tarkoita yksin jättämistä, vaan luottamusta. 

Toinen on viestinnän selkeys heti alussa. Epäselvät roolit ja odotukset johtavat tilanteisiin, joissa kukaan ei tartu asioihin koska jokainen olettaa toisen hoitavan ne. Olen oppinut tämän kantapään kautta, ja jatkossa haluan sopia konkreettiset tehtävät ja odotukset ennen kuin työ edes alkaa. 

Kolmas on yhteinen ajava faktori. Emme voi tarjota palkkaa, mutta voimme tarjota jotain muuta: mahdollisuuden tehdä työtä, jolla on merkitys. Huonoina päivinä, kun energia on vähissä ja suunta tuntuu epäselvältä, se on ainoa asia, joka pitää pyörät pyörimässä. Se täytyy olla jokaisen tiimiläisen pohjalla, ei ulkoa sanottuna vaan aidosti koettuna. 

Loppupohdinnat 

Elda on impact-yritys, ja se tarkoittaa, että kasvu ja vaikuttavuus eivät ole vaihtoehtoisia tavoitteita. Ne täytyy rakentaa yhdessä, tai kumpaakaan ei oikeasti saavuteta. Kulttuuri on se pohja, jonka päälle kaikki muu rakentuu, ja se pohja rakennetaan nyt, näillä päätöksillä, tällä tiimillä, tässä vaiheessa. 

Wynn-Williams (2025) kirjoittaa siitä, mitä tapahtuu, kun unohdetaan, miksi aloitettiin. Minä haluan muistaa sen.