Johdanto
Tässä tekstissä on tarkoitus perehtyä Proakatemian nykytilaan sekä siihen suuntaan mihin Proakatemia on menossa. Tekstissä tuon myös omia ajatuksiani ilmi siitä, että miten itse näen Proakatemian tulevaisuuden ja mitä toivoisin näkeväni enemmän tulevaisuudessa. Tekstin tarkoitus ei ole tulla mihinkään lopputulokseen, vaan lähinnä pyrkiä pohtimaan sitä mitä olemme nyt, ja mitä voisimme olla tulevaisuudessa.
Haluan tuoda esiin rohkeasti myös omaa näkökulmaani siitä, että millaiseksi minä itse toivoisin Proakatemian muovautuvan lähitulevaisuudessa, mutta haluan silti pitää jatkuvasti myös mielessä sen, minkä koen olevan parhaaksi koko yhteisölle.
”Me emme ainakaan ala mitään kahviloita perustamaan”
Kun tiimimme Draiv sai alkunsa, olimme heti hyvin kunnianhimoisia, jopa hieman huolettomia ja uhkarohkeita. Ilmoille heitettiin paljon villejäkin ajatuksia meidän tulevaisuudestamme, eikä siinä ollut mitään väärää, painvastoin. Olimme paikoittain jopa hieman ylimielisiä, se ei tietenkään ole hyvä asia. Muistan, kuinka jo jopa ensimmäisten päivien aikana keskustelimme siitä, kuinka me emme ainakaan lähde aiempien tiimien jalanjäljissä tekemään ”jotain kahviloita”. Voi helvetti, miten typerältä tuo nyt kuulostaa.
Silti olen siitä iloinen, että uskalsimme olla hyvinkin kunnianhimoisia aluksi, joskin se olikin hieman ylimielistä sekä ajattelematonta, sillä helppohan se on aina huudella, ennen kuin itse on mitään tehnyt. Nyt Draiv on kuitenkin ollut pystyssä kohta jo vuoden, ja paljon asioita sekä näkökulmia on muuttunut. Draivissa on edelleen kunnianhimoa, mutta olemme alkaneet ymmärtämään asioita paremmin, voisi jopa sanoa, että olemme aikuistuneet. Olemme alkaneet ymmärtämään sen, että yrittäjyys on kovaa ja arvostettavaa hommaa, harjoitat sitten mitä tahansa yritystoimintaa.
Kunnianhimo
Perjantaina 13.2. Tiimimme Draiv sai mitä mahtavimman vieraan puhumaan, kun menestynyt liikemies, sijoittaja sekä hallitusosaaja Ilkka Kaikuvuo saapui puhumaan meille. Ilkka nosti hyvin nopeasti esiin sen, että hän viihtyy aina käydessään Tamkin Kaupin kampuksella. Hän sanoi, että Kaupin kampuksella on paljon hyvää ja osaavaa porukkaa, mutta se osaaminen jää liiaksi kampuksen seinien sisälle. Ilkka totesi, että hänestä tuntuu, että Kaupin kampuksen opiskelijoilta puuttuu ripaus kunnianhimoa. Minä olen tästä samaa mieltä, sillä tullessani Proakatemialla, en saanut aivan sellaista fiilistä, että perhana, täällä muuten tähdätään korkealle. Jos vaikka alkaa miettimään, että millaista kunnianhimoa on havaittavissa esimerkiksi Hervannan kampuksella, puhumattakaan Aalto yliopistosta. Mielestäni meillä olisi heiltä paljon opittavaa.
Mutta kuten todettua, koen, että olemme Proakatemialla murrosvaiheessa. Koen, että kunnianhimon taso on alkanut nousta ja sitä ovat tällä hetkellä vauhdittamassa ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijat. Ilkka Kaikuvuo sanoikin meille suoraan, että hän kaipaisi Proakatemialle enemmän kasvuyrittäjyys mentaliteettia. Ilkka ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että kaikkien tulisi perustaa teknologia kasvuyrityksiä, vaan kyse oli enemmänkin mentaliteetista. Ilkka peräänkuulutti paljon sitä, miten meidän tulisi pyrkiä skaalaamaan tuotteita ja palveluitamme rohkeasti sekä olemaan ylpeitä niistä. Meillä on Proakatemia täynnä hyvin proaktiivista väkeä, jonka muun muassa Wolt on nimennyt suurimmaksi eroksi hyvän ja erinomaisen työntekijän välillä (Boxberg & Salminen, 2025, 150). Woltillakin on aina pyritty siihen, että rekrytoidaan ihmisiä heidän potentiaalinsa perusteella, eikä vaan sen, että mitä he juuri sillä hetkellä osaavat. Meillä tätä potentiaalia Proakatemialla on vaikka muille jakaa.
Mutta miksi kunnianhimoa on niin paljon esimerkiksi Aalto yliopistossa? Uskon yhdeksi suurimmaksi syyksi sen, että heillä on tarinat lähellä. Juuri esimerkiksi Wolt on käytännössä lähtöisin Aallosta, Miki Kuusi oli Aallon opiskelija, kuten kaikki muutkin Woltin perustajat. Eikä kyse ole ainoastaan Woltista, vaan muun muassa myös Supercellin perustaja Ilkka Paananen on opiskellut Aallossa. Aalto on täynnä tarinoita, jotka luovat uskoa ja kunnianhimoa. Aalto yliopisto kiehtoo minua, en voi valehdella siitä. Miten me voisimme saada tarinoita lähemmäksi Proakatemian opiskelijoita? Meiltäkin on lähtenyt menestyneitä yrityksiä ja yrittäjiä, mutta emme ole ikinä kuulleet heidän tarinoitansa. Meidän tulisi saada alumnit lähemmäksi opiskelijoita. Veikkaan, että liikkeelle lähtö esimerkiksi yhdellä yhteisellä tapahtumalla alumnien kanssa, jossa olisi puhujia, ei olisi kovinkaan vaikeaa.
Timo Ahopelto ja Jyri Engeström kehuvat vuolaasti Woltin nykyisen toimitusjohtajan, Marianne Vikkulan mottoa ”tehdään vaan” ja mielestäni se on sellaisen asia, mitä meillä akatemialla on. (Sijoituskästi, 2026, 30:00). Tarvitsemme vain vielä pienen lisä potkun siihen, miten olla hieman ylpeämpiä ja kunnianhimoisempia siinä, mitä ikinä sitten teemmekin.
Murroksen aika
Tiimissämme sekä muissakin tiimeissä on silti noussut kiinnostuneisuus kasvuyrittäjyyttä kohtaan, kuten myös allekirjoittaneella. Jotenkin se, miten paljon mahdollisuuksia se maailma kitkee sisäänsä, on ällistyttävää. Kuten todettua, tätä kiinnostuneisuutta ei ole ainoastaan meidän tiimissämme, vaan useassa toisen vuoden tiimissä. Tämä on menneen syksyn ja talven aikana lähtenyt ajamaan Proakatemiaa pikkuhiljaa murrosvaiheeseen, sillä osakeyhtiöitä on alkanut singahtelemaan sieltä ja täältä, mikä ei ole täysin uutta Akatemialla, mutta ei sitä tässä määrin ole ennen tapahtunut. Nyt ainoa ongelma on se, että osakeyhtiöiden kautta pyöritettävästä liiketoiminnasta ei saa samanlailla opintopisteitä, kun osuuskunnan kautta pyöritettävästä. Ymmärrän tämän toisaalta todella hyvin, sillä jos kaikki pienet ryhmät vain perustaisivat osakeyhtiöt, olisiko tämä enää tiimiyrittäjyyttä taikka mikä arvo osuuskunnalla sitten olisi? Asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että täysi ehdottomuus sen suhteen, että liiketoimintaa tulisi pyörittää vain osuuskunnan alla tukahduttaa monia yrittämisen muotoja, kuten kasvuyrittäjyyttä. Toivoisin, että valmentajat alkaisivat käymään asian tiimoilta keskusteluja ja niitä käytäisiin myös yhdessä meidän opiskelijoiden kanssa. Meidän tulisi pelata tämän asian eteenpäin viemisessä samalla puolella!
Tehdään yhdessä ja uskalletaan tähdätä korkealle
Proakatemia on tällä hetkellä menossa suuntaan, josta ei välttämättä kellään ole tarkkaa tietoa, mikä se suunta oikeastaan on. Uskon kuitenkin, että tämä murros vie akatemiaa kohti vielä kunnianhimoisempaa ja yhtenäisempää yhteisöä. Uskon, että se, että uskallamme unelmoida ja tavoitella suuria asioita, on täysin tervettä ja hyvästä koko yhteisölle. Haluaisin, että Proakatemia olisi täynnä samanlaisia tiimejä kuin Woltin perustaja tiimi, enkä tarkoita nyt, että kaikkien tulisi yhtäkkiä olla Aalto yliopiston priimuksia, vaan kunnianhimoisia ja sellaisia, jotka ovat valmiita siirtämään, vaikka vuoren unelmien tieltään. Proakatemiassa on valtava potentiaali, mutta osaa siitä ei ole vielä hyödynnetty.
Yhdessä voimme varmasti luoda akatemiasta kasvuyrittäjyys mentaliteetilla varustetun yhteisön, joka on avoin kaikenlaiselle yrittäjyydelle ja erilaisille ratkaisuille. Proakatemian slogan on ”The Paragon of New Entrepreneurship”, mutta mielestäni emme vielä täysin toimi sen mukaisesti. Muutos vaatii joustamista ja kompromisseja, niin opiskelijoilta sekä valmentajilta, se vaatii yhteen hiileen puhaltamista.
Lähteet
Sijoituskästi. (6.2.2026). Näin rakennetaan miljardin startup feat. Timo Ahopelto & Jyri Engeström. Youtube. https://www.youtube.com/watch?v=Mx7inUutMdM&t=867s
Boxberg, K. Salminen, M. (2025) Woltin tarina. Otava.