Johtajuus oppimisprosessina startupin alkuvaiheessa

Olen aloittamassa ensimmäistä kertaa oman startupini johtamista tilanteessa, jossa epävarmuus on jatkuvasti läsnä. Startup-elämä ei tule valmiina manuaalina, eikä kukaan jaa avaimia oikeisiin ratkaisuihin. Mickos kirjoittaa, että johtajaksi ei synnytä, vaan jokainen oppii sen matkan varrella (Mickos, 2021, s. 80). Tämä on auttanut minua suhtautumaan johtamiseen oppimisprosessina, ei valmiina taitona. 

Olen kokenut pelkoa, mutta yhtä aikaa valtavaa innokkuutta ja kunnianhimoa. Se, että saan rakentaa jotain omaa ja merkityksellistä, antaa valtavasti motivaatiota. Toisinaan tulee hetkiä joissa mietin meneekö tämä oikein, mutta sitten tapahtuu hetkiä, joissa huomaan, että tämä etenee, tämä toimii, tästä tulee jotain. Ne onnistumisen tunteet ovat itselleni voimavaroja. 

Ahopelto & Engeström (2025) tiivistää tämän ajatuksen iskulauseeseen “liike on lääke”, ja sen mukaan startup pysähtyy, jos liike pysähtyy. Tekeminen itsessään synnyttää energiaa, palautetta ja selkeyttä (Ahopelto & Engeström, 2025, s. 220–221). Olen huomannut tämän käytännössä. Aina kun jään odottamaan täydellistä hetkeä, fiilis hiipuu, mutta kun teen edes pienen askeleen, motivaatio palaa ja yritys alkaa taas hengittää. 

Startup-johtajuus ei tunnu pelkästään roolilta, vaan matkalta, jossa kehityn samalla sekä yrityksen että itseni kanssa. Mickos korostaa, että johtajan on kasvettava ihmisenä, jotta yritys voi kasvaa (Mickos, 2021, s. 82). Tämän olen huomannut omassa työssäni. Jokainen uusi päätös pakottaa katsomaan myös peiliin. On pohdittava mitä osaan, mitä en, ja mitä minun on opittava ennen seuraavaa askelta. 

Tunnen vahvasti, että startupin johtaminen on minulle merkityksellistä. Se ei ole vain liiketoimintaa, vaan mahdollisuus rakentaa jotain, jolla on oikea vaikutus maailmaan. Minulle tämä näkyy konkreettisesti siinä, että työlläni voi tulevaisuudessa olla suora vaikutus ihmisten turvallisuuteen ja jopa henkiin. Se antaa työlleni syvemmän tarkoituksen, jota en ole aiemmissa projekteissani kokenut. 

Olen myös ymmärtänyt sisukkuuden merkityksen. Mickosin mukaan startup-johtajan tärkein kyky on jatkaa silloinkin, kun epäonnistuminen tuntuu katkeralta (Mickos, 2021, s. 83). Minulle tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen takaiskun jälkeen on pakko nousta uudelleen, vaikka tekisi mieli pysähtyä. Samalla huomaan, että jokainen vaikeus kehittää minua johtajana ja jokainen ratkaistu ongelma vahvistaa tunnetta siitä, että olen oikealla tiellä. 

Startupin alkuvaiheessa kukaan ei ole “valmis johtaja”. Mickos muistuttaa, ettei johtajaksi synnytä, vaan sellaiseksi opitaan askel kerrallaan (Mickos, 2021, s. 80). Minulle tämä on vapauttava ajatus, että saan olla keskeneräinen. Saan oppia, tehdä virheitä ja rakentaa omaa johtamistyyliäni. Tärkeintä on, että uskallan tehdä asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä ja jotka vievät yritystä eteenpäin. 

Vaikka tulevaisuus on epävarma, juuri se tekee tästä matkasta innostavan. Tunnen samalla pelkoa ja valtavaa energiaa, mutta ennen kaikkea koen, että olen aloittamassa jotain, jolla voi olla aidosti merkitystä. Jokainen päivä on askel kohti tulevaisuutta, jossa voin sanoa, että rakensin jotain omaa ja johdin sen perille.